Parveke

Viime viikolla joku kysyi, onko valmiista parvekkeesta kuvia blogissa. Vastasin, että on tietysti. Nyt huomasin, että edelliset kuvat on laitettu pääsiäisenä, jolloin parveke ei ollut lähelläkään valmista. Nyt se on valmis, ja tässä on yleisön pyynnöstä kuvia.

Pihatalkoot

Eilen pidettiin taloyhtiömme pihatalkoot. Talon ympäristö oli jo valmiiksi todella kauniissa ja siistissä kunnossa, edellisissä talkoissa istutetut kukat olivat kukkineet kauniisti jo kevään ensimmäisinä päivinä ja talon ympärillä oleva nurmialue oli siisti, leikattu ja haravoitu. Halusimme kuitenkin pitää talkoot, sillä tärkeintä on yhdessä tekemisen idea.

Päätimme, että koska tekemistä ei oikeasti ole paljon, voi jokainen puuttua siihen asiaan mikä omaa silmää häiritsee. Minä leikkasin oman parvekkeeni edessä olevat ruusupensaat. Nyt on kädet täynnä ruusun piikkejä, mutta voi miten siistit ja kauniit ruusupensaat nyt ovatkaan! Koska pensaat oli aika nopeasti leikattu, ja jotain teki vielä mieli tehdä, haravoin huvikseni taloni ympärillä olevan siistin ja haravoidun näköisen ruohikon. Mitään ei tarttunut mukaan, mutta haravoiminen oli mukavaa.

Ehkä paras osuus talkoissa on kuitenkin se, kun kaikki kokoontuvat mukavan ulkona olon ja pienten kivojen töidensä jälkeen yhteen grillaamaan makkaraa.

Alkuja

Kevät alkaa vääjäämättä muuttua kesäksi. Kesän tulemiseen liittyy monien asioiden aloituksia: avataan terassikausi, mökkikausi, grillikausi ja puutarhajuhlakausi. Kaksi viimeksi mainittua avattiin meidän kohdaltamme viikonloppuna.

Grillikauden avasimme perjantaina naapurien luona. Meidän alimmaisen kerroksen parvekkeellamme ei voi grillata, mutta naapurien ylimmän kerroksen kattoterassilla se on mahdollista. Ja voi miten ihanalta grillattu maissi maistuikaan pitkän talven jälkeen! Maissi on se grilliherkku, jota minä eniten kaipaan talven aikana.

Puutarhajuhlakausi avattiin lauantaina, kun Oton väitösjuhlat pidettiin heidän omassa puutarhassaan. Ilma oli todella suosiollinen puutarhajuhlille ja väitöskin oli mennyt hyvin. Jossain vaiheessa juhlat oli kuitenkin pakko siirtää sisälle, sen verran kylmiä illat vielä ovat.

Terassikauden avasimme jo huhtikuussa, mökkikausi avataan juhannuksena. Kesä on kuitenkin kesä vasta sitten kun on grillaamisen, puutarhajuhlien ja mökkiviikonloppujen lisäksi syöty mansikoita, käytetty sandaaleita ja uitu järvessä.

Euroviisut

Katselin eilen euroviisujen semifinaalia, josta jatkoon pääsi kymmenen yleisön mielestä parasta. Näiden lisäksi finaaliin pääsi automaattisesti järjestävä maa Serbia sekä neljä suurinta rahoittajaa. Järjestävän maan automaattisen finaalipaikan hyväksyn, mutta mitä ihmeen pelleilyä sellainen kilpailu on, jossa rahalla voi ostaa itselleen mahdollisuuden päästä loppukilpailuun? Kilpailun nimikin saa uuden ulottuvuuden: euroviisut siksi, että euroilla siinä pärjää.

Tämä herätti leikkimielisen kysymyksen, miksi Suomi ei ostanut itselleen finaalipaikkaa? Jos yleisradiolla ei ole siihen musiikkitalon ja muiden hankkeiden vuoksi rahaa, olisi valtio voinut osallistua finaalipaikan ostamiseen. Sitä olisi voinut perustella vaikkapa suomalaisen musiikkiviennin tukemisella. Tai jos valtio ei olisi kokenut moista hanketta tärkeäksi, olisi vaikkapa Kehittyvien Maakuntien Suomi voinut sponsoroida tällaista tärkeää hanketta.

Edustamansa valtion pihiydestä huolimatta Teräsbetoni lunasti finaalipaikan ihan reilussa kilpailussa, joten jännitettävää riittää Suomen osalta vielä lauantainakin.

Iltakävelyllä

Leivottuani valtavan kasan korvapuusteja lähdimme iltakävelylle. Soukka osoitti taas ihastuttavan maalaisuutensa, juuri sen mistä minä niin kovasti nautin. Tässäpä kuva iltakävelyltämme, aivan kotimme nurkilta. Tämän kaverin lisäksi katselimme hevosia, niistä en kuitenkaan napannut kuvaa.

Hyvä ravintola

Olen viime aikoina käynyt ulkona syömässä useammin kuin keskimäärin käyn. Samalla olen pohtinut, mikä tekee ravintolasta hyvän ravintolan? Hyvä ruoka tietysti, mutta yhtä tärkeää kuin ruoka on ravintolan ilmapiiri. Nuhjuisuus, epämukavuus ja huono palvelu antavat ravintolasta ikävän jälkimaun. Hyvän ravintolan löytäminen on vaikeaa, ja liian usein tulee mentyä tuttuihin, hyväksi havaittuihin paikkoihin. Silloin jäävät uudet, ihanat kokemukset ja makuelämykset löytämättä. Helpottaakseni mahdollisesti jonkun muun ravintolan löytämisen tuskaa, kirjoitan lyhyet arviot kolmesta viimeksi kokeilemastani paikasta. Mikään näistä paikoista ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta ei kalleimmastakaan.

Ravintola Tori, Tapiola
Torissa on viihtyisä ilmapiiri ja aina hyvä palvelu. Palvelun laatu ja nopeus saattavat toki johtua myös siitä, että ravintola on ollut molemmilla vierailukerroillani lähes tyhjä. Omalta osaltaan tyhjä ravintola laskee ilmapiiriä, mutta Tori on kuitenkin aina siisti, aina hyvin katettu ja muutenkin viihtyisä ja tasokkaan näköinen. Parasta Torissa on kuitenkin ruoka. Molemmilla kerroilla sekä minun että kaikkien seuralaisten ruoka on ollut mitä maittavinta. Viimeksi seurueessa oli mukana sekä vannoutunut lihan ystävä että kasvissyöjä, ja kaikki olivat annoksiinsa erittäin tyytyväisiä. Voisin jopa sanoa, että niin maukasta nieriää en ole ennen syönyt. Myös tarjoilijan juomasuositukset osuivat jälleen nappiin.

Ateljee Finne, Helsinki
Ravintolan ilmapiiri oli mukava, ja palvelu oli hyvää, vaikka ravintola oli viimeistä paikkaa myöden täynnä. Ainoa miinus siitä, että illan pimetessä kynttilöitä ei muistettu heti toimittaa kaikkiin pöytiin, meidänkin pöytämme istui melko pitkään hämärässä ilman kynttilää. Se on kuitenkin pieni miinus muuten oivallisessa palvelussa. Ruoka oli hyvää, ja myös listan ulkopuolelta tilatut maksa ja hevonen olivat pöytämme miesväen makuun. Itse otin jälleen kalaa, joka oli erinomaista mutta ei verrattavissa Torin makuelämykseen. Viinisuositus osui kohdalleen.

Mecca, Helsinki
Ilmapiiri oli hieman nuhjuinen, pöydässämme oli viinitahroja ja paikka oli – vessaa lukuun ottamatta – muutenkin vanhentuneen ja nahistuneen oloinen. Pisteet kuitenkin vessasta, se oli siisti, viihtyisä ja hauska ääniefekteineen ja solisevine vesiseinineen. Ilman ruostetta vesiseinä olisi ollut vieläkin kauniimpi. Palvelusta jäi aluksi sellainen kuva, että asiakkaan on tarkoitus tuntea itsensä vähän hölmöksi. Juomasuosituksista kuitenkin täydet pisteet. Ruoka sen sijaan oli liian mössöistä eikä tarpeeksi selkeää minun makuuni. Alkupalaksi nautitut viiriäisenkoivet olivat maukkaita ja muhevia, mutta ne uivat epämääräisen makuisessa mössössä. Seuralaiseni pohti, miksi hänen salaattinsa piti olla aseteltuna mössöön. Sama koski pääruokaa. Mustekala ja parsa maistuivat, sen sijaan annoksen kalaa ei mössön seasta erottanut kalaksi. Seuralaisen kana oli niin ikään mössöllä peitettyä. Myös jälkiruoka ui mössössä, mutta jälkiruoalle sellainen on ihan eduksi.

Kevät

Joka kevät sama juttu. Kevät tarjoaa pari lämmintä päivää, joiden aikana pieni ihmisparka ehtii hullaantua. Hameet, t-paidat ja sandaalit kaivetaan kaapista. Sitten kävellään hamosessa pitkin rantaa avojaloin ja mieleen palautuu kesän koko ihanuus. Hameessa ja ilman kenkiä kulkemisessa ei kulminoidu vain se, miten ihanaa on kulkea hameessa. Ehei, siihen liittyy suuri lupaus mansikoista, uusista perunoista, lomasta ja auringosta. Siksi hameen ja sandaalien käyttäminen on tärkeää.

Sitten tulee mieleen, että kesä on kuitenkin Suomessa kovin lyhyt, joten hame- aika kannattaa maksimoida. Tämän jälkeen kevät käyttäytyy juuri niin kuin se aina käyttäytyy, ilmat kylmenevät huomattavasti ja sadekuurotkin ilmaantuvat kuin tilauksesta. Keväästä hullaantunut ihmisparka ei kuitenkaan ymmärrä luopua hameesta ja t-paidasta, vaan värjöttelee niissä jäätymispisteessä.

Minä olen palellut nyt viikon. Töissäkin on niin kylmä, että välillä pitää käydä lämmittelemässä käsiä kuuman veden alla. T-paidasta en silti luopunut, ennen kuin tänään. Neuleen esille kaivaminen johtui kahdesta seikasta. Ensinnäkin huomasin aamulla, että kurkkuni on kipeänä, kuten joka kevät näihin aikoihin. Toinen huomio oli, että en ole halunnut ulkoilla koko viikkona töiden jälkeen, koska olen ollut niin jäässä että houkuttelevin vaihtoehto on peiton alle käpertyminen. Ei minulla tosin olisi joka päivä ollut aikaakaan, mutta eilen olisin ehtinyt jos olisin jäätymiseltäni kyennyt. Kuitenkin nyt on huomattavasti lämpimämpää kuin vaikkapa kuukausi sitten, ja silloin minä kyllä ulkoilin. Kevään eteneminenkin jää huomaamatta, jos ei voi pistää päätään metsään siksi että hame päällä sinne jäätyy.

Iloisia asioita

Viikonloppuna on tapahtunut monia iloisia asioita:

1. Puoluekokousedustajille tehdyn kyselyn perusteella näyttäisi siltä, että Jutta Urpilainen on erittäin vahva ehdokas puheenjohtajaksi. Toiselle kierrokselle päästyään hän voittaisi sekä Erkki Tuomiojan että Tarja Filatovin. Vastausprosentti oli suuri, mutta epätietoistenkin osuus oli sen verran suuri, että jännitys säilynee loppuun asti. Ilahduin kuitenkin siitä, että nuori nainen jolla on arvot ja aatteet kohdallaan on vahvasti mukana kärkikolmikossa.

2. Brittiläishenkiset Yes minister- bileet Juhanin luona perjantaina olivat erittäin hauskat. Seura oli erinomaisen hyvää, ja mukana oli ystäviä joita en ole tavannut pitkään aikaan. Veeran leipäset toivat veden kielelle ja kruunasivat illan.

3. Lauantaina kävimme syömässä Oton ja Tuan kanssa. Heitäkään emme olleet tavanneet liian pitkään aikaan. Ilta oli ihana ja lämminhenkinen, ja Tapiolassa sijaitseva ravintola Tapion Tori sai minut jälleen vakuuttuneeksi. Tätä ravintolaa suosittelen ehdottomasti.

4. Sunnuntaina Veera pistäytyi meillä "maalaislomalla", ja menimme rannalle ottamaan aurinkoa. Monet menivät jo uimaankin, meille riitti vielä auringon palvonta. Kesä tuoksui ja tuntui paljaiden varpaiden alla, meri välkehti ja aurinko hyväili sitä kauan kaivanneita.

5. Istutimme parvekkeelle orvokit ja petuniat sekä kylvimme auringonkukan ja oreganon siemenet. Aikaisemmista istutuksista tulppaanit ovat jo täydessä kukassa ja herneetkin alkavat jo puskea mullan alta. Yhdessä mansikassa on jo kukat, muut tulevat jälkijunassa.

Vappua

Vapun vietto alkoi tavallaan jo tiistaina, kun olimme Vapun lämminhenkisissä ja yllätyksellisissä eläkejuhlissa. Taikuri, afrotanssi, kokonainen sika vartaassa sekä ilotulitus saattelivat Vapun eläkkeelle ja meidät vapun viettoon.

Vappuaaton vietimme Saloheimoilla juuri meille sopivan rauhallisesti. Söimme ja maistelimme kuohuviiniä takapihalla niin kauan kuin tarkenimme, sen jälkeen siirryimme sisään. Lapset paistoivat ison kasan munkkeja, joita sitten mupelsimme samovaarilla keitetyn teen kanssa.

Vappupäivänkin päätimme ottaa rauhassa. Aamulla paistoimme munkkeja, ja kun massut olivat täynnä munkkeja ja simaa päätimme lähteä vappupiknikille. Pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme Espoon luontoon. Päätimme pyöräillä luontopolulle sellaiseen kohtaan, jossa emme ole ennen olleet. Kuljimme pitkospuilla vanhaa merenpohjaa pitkin, katselimme lintuja lintutornissa ja söimme eväät kalliolla meren rannalla. Näimme joutsenen pesässään sekä telkän, muista linnuista en osaa sanoa koska kiikarit eivät sattuneet mukaan.

Paluumatkalla totesin, että pyörästä on etukumi puhki. Talutin siis pyörää kotimatkan. Rengas on nyt irrotettu ja odottelee, että saan ostettua paikkaustarvikkeet. Ihana vappupiknikki siitä huolimatta.