Kesän merkit

Kesän saapumisen huomaa monista asioista. Voikukkaniityt tuovat mieleeni vapauden. Vapauden siksi, että koulujen kesäloman alkamisen aikoihin voikukat alkavat ilmestyä ruohikon sekaan, ja se puolestaan tietää sitä, että vapaus koittaa ihan kohta. Vaikka en enää ole koululainen, rakastan silti tuota vihattua rikkakasvia joka on lähes mahdoton hävitettävä. Onneksi. Toinen merkki kesästä on pääskynen, josta vanhan lorun mukaan ei ole kesään enää päivääkään. Tänään näin pääskysen.

Kolmas merkki on se, että me olimme mökillä jo toista viikonloppua peräjälkeen. Auto ei ole vieläkään tullut, joten vielä tämän kerran kävelimme. Tunnin kävely raikkaassa kevätsateessa palkittiin, kun perille päästyämme pääsimme saunomaan ja grillaamaan. Vaikka välillä sateli, pystyimme silti syömään ulkona ja haravoimaan polun. Ah mökkielämän autuutta!

Yllätysreissu

Viikonloppuna olimme Tatun ja Katin kanssa Demossa syömässä ja mökillä. Mökkireissu oli yllätys Tatulle, ja yllätyksenä se pystyttiin pitämäänkin melkein puoleen matkaan saakka. Ilmakin suosi yllätystämme, auringonpaisteesta oli mukava nautiskella laiturin nokassa.



Demon ruoka oli hyvää, eikä hintakaan ollut Michelin-tähden ravintolaksi kova. Annokset olivat melko pieniä, mutta kuitenkin sen kokoisia että nälkä lähti neljällä ruokalajilla hyvin.

Tämä oli elämäni toinen kerta ravintolassa, jolla on Michelin-tähti. Naimisiin mentyämme kävimme Chez Dominiquessa. Jos näiden välillä tehdään vertailua, niin Demo selviytyy voittajaksi. Ruoka oli selkeämpää, annokset suurempia ja hinta halvempi. Toisaalta Chez Dominiquen annokset olivat jotain niin paljon tavallisuudesta poikkeavaa, että ne korostivat illan ainutkertaisuutta ja sopivat siihen tilanteeseen täydellisesti.

Kalevala-näyttely

Kävimme eilen Laurin, Wessin ja Jennin kanssa Ateneumissa katsomassa Kalevala-näyttelyn. Joskus pienenä olen käynyt koulun kanssa katsomassa Gallen-Kallelan Kalevala-töitä, ja ne tekivät minuun silloin suuren vaikutuksen. Nyt yllätyin siitä, kuinka vahvana tuo kokemus yhä vaikutti minussa. Gallen-Kallelan aikaisista töistä oikeastaan vain hänen työnsä vaikuttivat minusta aidoilta ja oikeilta. Muiden kohdalla totesin usein, että ihan hyvä maalaus mutta eihän Lemminkäisen äiti tuolta näytä. Minusta Lemminkäisen äiti ja muut Kalevalan hahmot näyttävät juuri siltä, millaiseksi Gallen-Kallela heidät maalasi. Sen näköisiksi minä olen heidät lapsesta saakka kuvitellut.

Kalevala 2009- näyttely kuitenkin ihastutti. Maalaukset olivat niin erilaisia, että niitä ei tullut vahingossakaan verrattua Gallen-Kallelaan tai muihinkaan vanhoihin mestareihin. Marjatta Tapiola ja Nanna Susi olivat saaneet töihinsä sellaista voimaa, että Kalevalan ilmapiirin ja tunnelman saattoi melkein fyysisesti tuntea maalauksia katsoessaan. Etenkin Tapiolan Louhi-maalausta istuin katsomassa kauan. Kun maalaukseen vielä yhdisti kuulokkeista kuuluvan musiikin, oli tunnelma kuin noiduttu.

Kuvassa olen Ateneumin lastennurkkauksessa Marjatta- nuken ja Väinämöinen-nuken kanssa.

Rauhallinen kotivappu

Minusta on tainnut tulla aikuinen, ainakin mikäli vapunviettotavoista voi jotain päätellä. Tarjolla olisi toki ollut jos jonkilaista bilettä ja pippaloa, mutta sen sijaan me päätimme viettää koko vapun kotona. Istutin parvekkeelle orvokkeja ja petunioita sekä kylvin siemenestä salaattia, persiljaa, rosmariinia, basilikaa ja hernettä. Nyt on mukava istua kukkien keskellä ja odotella satoa.

Vappuaattona avasimme grillikauden ja nautimme parvekkeestamme. Lisäksi teimme jo perinteisen vappuretkemme Soukan luontoon. Kyllä, se on perinne, kun teimme sen viime vappunakin. Kaksi kertaa on jo perinne. Siellä sitten istuimme kalliolla seuranamme vain yksi toinenkin porukka, ja nautimme auringosta ja luonnosta. Ja simasta.