Loma

Kauan odotettu loma on viimein alkanut. Kahtena edellisenä vuonna olen vaihtanut työpaikkaa juuri keväällä, ja siksi tämä kokonainen kesäloma on sitäkin kaivatumpi. Tänä kesänä olemme kutsuneet itsemme kylään useiden kavereiden mökeille eri puolilla maata. Kavereiden mökit - kierros alkaa jo tänään, kun lähdemme Lindan ja Veli-Pekan mökille Mäntsälän suunnalle.

Sunnuntaina minun lomareissuni jatkuu vanhoille kotikonnuille Nastolaan, Lauri puolestaan odottelee lomansa alkua vielä viikon. Nastolan kotisivut kertovat kaiken tarvittavan Nastolasta. Otsikkona on Nastolassa tapahtuu. Sen jälkeen kerrotaan, että kunnantalo ja kirjasto on suljettu, kirjastoauto ei kulje ja uimahallikin on suljettu. Lopuksi vielä toivotetaan tapahtumarikasta kesää Nastolassa.

Tyynyliinat paikallaan

Tänään huomasin käyttäytyväni siten kuin vaimot ovat kautta aikojen käyttäytyneet. Jo oma isoäitini käyttäytyi niin, ja nyt minä toistan samaa mallia. Mies kysyy, missä on tyynyliinoja. Minä vastaan, että siellä ne ovat paikallaan. Kuinka typerä vastaus! Ensinnäkin on sanomattakin selvää, että totta kai esineet ovat paikallaan. Toisekseen, tämä vastaus ei sisällä kysyjälle minkäänlaista informaatiota. Hän kun ei tiedä, missä tyynyliinojen paikka on. Jos tietäisi, kai hän olisi ensin katsonut sieltä ja kysynyt vasta sitten. Eihän hän mikään tyhmä ole, hän ei vain todella tiedä missä niitä pirun tyynyliinoja säilytetään.

Koska minä olen se, joka useimmiten vaihtaa petivaatteet, hän luultavasti kaipaa tyynyliinaa seuraavan kerran joskus joulukuussa. Silloin hän muistaa, että niiden paikka on makuuhuoneen yläkaapissa. Hän avaa kaapin oven ja tuijottaa hetken epäuskoisena kaappia, jossa ei ole tyynyliinan tyynyliinaa. Minä nimittäin olen edellisellä viikolla keksinyt tehdä joulusiivouksen ja vaihtaa tyynyliinat toiseen paikkaan. Sen jälkeen hän kysyy, missä tyynyliinat ovat. Ja minä vastaan, että paikallaan.

Pastamania

NYT-liitteen hyvän arvostelun perusteella suuntaisin eilen lounasaikaan Kampin Sähkötalossa sijaitsevaan uudehkoon italialaiseen paikkaan, Pastamaniaan. Paikka oli ilmapiiriltään ankeahko, ikkunaton kauppakeskuksessa sijaitseva tila, jossa ruoka tilattiin tiskiltä. Asiakas olisi voinut valita jonkun muunkin tiskin, sillä Pastamania jakaa istumapaikat yhdessä pizzatiskin, sushitiskin ja jäätelöbaarin kanssa.

Otin lounaslistalta kalliin tuntuisen tomaatti- mozzarella- lohen pastalla. Seuralainen tilasi toiselta tiskiltä kanaa lohkoperunoilla. Minun annoksessani pasta näytti elähtäneeltä, seuralaisen annoksessa perunat näyttivät siltä kuin ne olisivat unohtuneet öljyyn päiviksi. Maku ei pelastanut tilannetta. Minun kalani oli kuivaa, ja seuralainen totesi kanastaan, että olisipa tätä vähemmän ja olisipa se vähän laadukkaampaa. Edes pastan keittäminen ei ollut Pastamanialta onnistunut: pasta oli kuivaa ja ylikypsää, eikä sitä pelastanut esanssinen tomaattikastike eines- kinkkusuikaleiden kera. Molemmat olisimme laittaneet itse paremman annoksen.

Jälkiruoaksi testasimme jäätelöbaarin, Il Sognon. Jäätelö ei maistunut samalta kuin Italiassa, mutta en sitä odottanutkaan. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja suunta oli oikea. Ihan ok ollakseen suomalainen "italialainen" jäätelöbaari.

Kaupunkijuhannus

Kevät on ollut jotenkin todella rankka, emmekä ole ehtineet olla riittävästi kotona. Siksi päätimme luopua tänä vuonna juhannuksen mökkiperinteestä ja viettää kaupunkijuhannuksen Soukassa. Olimme onnekkaita ja saimme seuraksemme Veeran.

Minä nautin kaupunkijuhannuksesta. Koristelimme parvekkeen koivun oksilla ja luonnonkukilla sekä teimme saunavastan. Juhannusaattona teimme retken läheiselle kalliolle, jonka laelta näkyi vain metsää silmänkantamattomiin. Veera pulahti meressä uimassa, me muut emme olleet yhtä rohkeita. Kun vesisade alkoi, me sytytimme lasitetulle parvekkeelle kynttilämeren ja grillasimme sateen ropistessa taustalla. Astiat ladottiin pesukoneeseen ja sauna lämpeni napin painalluksella, ja se tuntui väsyneestä hyvältä.

Juhannuspäivänä grillasimme aamiaisen, loikoilimme Soukan puropuistossa viltillä ja sitten suuntasimme jälleen meren rantaan. Aikomuksenamme oli lähteä saaristoristeilylle Espoon saaristoon, mutta paattia odottaessamme totesimme tuulen aivan liian kovaksi merisairauteen taipuvaiselle. Jäimme siis maihin ja nautimme konjakkimme meren rannassa. Illalla ohjelmassa oli tietysti taas saunomista ihanassa vastan tuoksussa sekä grillaamista parvekkeella. Naapuritkin pistäytyivät kylässä, hekin viettivät juhannusta Soukassa.

Sunnuntaina loikoilimme sohvalla ja katselimme elokuvia. Emme huolehtineet mistään, emme siivonneet, puuhanneet tai matkustaneet vaan otimme rennosti.

Pettymys

Viikonloppuna olen katsonut televisiosta Kokoomuksen ja Keskustan puoluekokouksista tehtyjä ohjelmapätkiä. Olin kiinnostunut kokouksissa päätettävistä asiakirjoista ja ohjelmista sekä niihin liittyvästä keskustelusta. Halusin tietää, millaiset asiat sisarpuolueissa ovat nyt pinnalla ja mistä asioista syntyy keskustelua.

Olin kuitenkin Ylen tekemiin kokousraportteihin erittäin pettynyt. Asiakeskustelun sijaan Yle näytti potpureita, joissa hupaisan pop-musiikin taustoittamana seurataan esimerkiksi Ilkka Kanervan kulkua kokouspaikalla. Hupaisaa vaikutelmaa lisättiin tekemällä Kanervan kävelystä hidastuksia ja ilmeisesti Ylen mielestä metkoja toistoja. Jokaisessa Ylen tekemässä pätkässä oli mukana näitä ah niin hauskoja potpureita.

Voisi kuvitella, että sellainen ihminen, joka ottaa asiakseen katsoa viikonloppuna televisiosta puoluekokousohjelmaa on kiinnostunut politiikasta ja näin ollen myös asiasisällöistä. Sellainen joka ei ole näistä asioista kiinnostunut ei ikinä edes ryhdy katsomaan moisia ohjelmia. En siis ymmärrä, ketä tällainen viihteellinen, kevennetty ja sisällöistä riisuttu poliittinen ohjelma palvelee?

Ylen toimittajien asenne koko politiikkaan näytti halveksuvalta. Kysymykset ja kuvakulmat eivät olleet havainnoivia tai terveen kriittisiä, vaan avoimen pilkallisia ja halveksuvia. Olisin kyllä odottanut julkisen palvelun Yleisradiolta vähän enemmän.

Väsynyt mutta onnellinen

Puoluekokous on ohi ja olo on väsynyt mutta onnellinen. Puoluekokoukset ovat aina rankkoja reissuja, kun kaikki nukkuvat hyvin vähän, tekevät töitä hyvin paljon ja taistelevat sellaisten asioiden puolesta, jotka ovat itselle tärkeitä. Suuret tunteet ovat pinnassa.

Kokouksen tunnelma oli hyvä, toverillinen ja aidosti uudistumiseen uskova. Oli mukava nähdä vanhoja ystäviä, onneksi välillä ehdittiin istua terassilla ja juhliakin. Kokouksessa tehtyjen henkilövalintojen jälkeen on hyvä mennä eteenpäin. Puoluejohto koki melkoisen nuorennusleikkauksen. Olen onnellinen myös siitä, että vihdoin on naispuheenjohtajan aika. Jutan tultua valituksi onnistuin liikuttumaan kyyneliin asti.

Oma valiokuntani meni alun haparoinnin jälkeen oikein hyvin, ja ohjelma tuli hyväksyttyä vain hyvin pienin muutoksin. Muina hyvinä päätöksinä voisin todeta ainakin sen, että puolueen tavoitteeksi hyväksyttiin maksuton päivähoito.

Tulevaisuudessa kokoonnumme puoluekokoukseen kahden vuoden välein ja nykyistä suuremmalla porukalla.

Kuvassa olemme Veeran kanssa kokoustauolla Verkatehtaan terassilla.

Puoluekokoukseen

Huomenna aamulla hyppään junaan ja suuntaan kohti Hämeenlinnaa ja puoluekokousta. Kokousjännitys kipristelee jo varpaissa saakka. Puoluekokoukseen on mukava mennä, tapaamaan tuttuja ja pitämään hauskaa mutta myös tekemään töitä ja olemaan osana puolueen uudistumista.

Itse toimin sihteerinä hyvinvointi- ja kulttuurivaliokunnassa, joka käsittelee tulevaisuusohjelman "Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia". Mielestäni se on ehkä tärkein ohjelma, joka kokouksessa käsitellään. Tarkoituksena on löytää keinoja lisätä ihmisten hyvinvointia tilanteessa, jossa taloudellinen kasvu on suurta, mutta myös mielenterveysongelmien ja henkisen pahoinvoinnin kasvu on suurta.

Ohjelma on mielestäni hyvä. Haluan elämäni olevan sellaista, millaiseksi ohjelma toteutuessaan sen lupaisi: aikaa riittäisi läheisten kanssa olemiseen, kun kaikilla politiikan sektoreilla otettaisiin huomioon ihmisten ajan käyttö. Työpaikoilla olisi hiljainen tai elämyksellinen huone, jossa voisi välillä rentoutua. Työsuhteet olisivat vakituisia ja työajat riittävän lyhyitä. Joka vuosi saisi yhden palkallisen vapaapäivän lisää yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Asuinalueet kaavoitettaisiin kauniiksi ja yhteisöllisiksi, ja ympäristö tarjoaisi tilaa luovuudelle ja seikkailulle. Liikunta olisi edullisempaa, valtion museot maksuttomia ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolehdittaisiin niin kotimaassa kuin muuallakin. Ohjelma tarjoaa hyvää arkea. Ohjelman viimeinen lause kuuluu: Arkisen elämän arvostus alkaa tästä, saalistuksen aika on vihdoin ohi.

Asioiden lisäksi puoluekokouksessa tehdään tietysti myös henkilövalintoja. Siinäkin meillä on mahdollisuus todelliseen uudistumiseen. Voimme valita puheenjohtajaksemme nuoren naisen, jolla on ajatukset ja arvot kohdallaan. Tarvitsemme puheenjohtajan, joka vie yhtenäisen puolueen kohti tulevaisuutta. Minun mielestäni paras valinta olisi Jutta Urpilainen. Henkilövalinnoissa jännitys säilyy loppuun asti.

Mietin eilen, osallistuisinko illanviettoon kokousedustajien ja muiden "aikuisten" kanssa, vai menisinkö mieluummin Demarinuorten järjestämään nuorekkaampaan illanviettoon. Aluksi ajatus nuorekkaammasta illanvietosta tuntui omemmalta, mutta sitten tajusin kauhukseni että tunnen nykyään enemmän ihmisiä "aikuisten" illanvietosta kuin nuorten. Ehkä täytyy vain tunnustaa tosiasiat: minä en ole enää demarinuori.

Luonnossa

Koska meillä ei ole omaa pihaa, me voimme kutsua ystäviä meille grillaamaan vain luontopolulle. Tänään kiersimme Oton ja Tuan kanssa koko luontopolun läpi, ja puolessa välissä matkaa pysähdyimme meren äärelle grillaamaan. Luonnon helmassa ja mukavan kävelymatkan päälle ruoka maistuu todella hyvältä, sama ruoka kotiuunissa laitettuna ei maistuisi lainkaan samalta. Koko päivä metsässä hyvien ystävien seurassa, herkulliset eväät matkassa on ehkä parasta mitä tiedän.