Täydellinen päivä

Lauantaina vietimme täydellisen päivän. Nukuimme pitkään, söimme tukevan aamiaisen vahvalla kahvilla sekä luimme ison pinon lehtiä, jotka olivat kertyneet kiireisen viikon aikana. Sitten ryhdyin puutarhahommiin. Kylvin jo herneet, basilikat, thaibasilikat sekä persiljan. Ilman lasitusta en olisi vielä istuttanut ainakaan kaikkia siemeniä, nyt arvelin lasien sisällä olevan jo kyllin lämmin.

Kevyen lounaan jälkeen lähdimme luontopolulle nauttimaan auringosta ja luonnosta. Näimme jääkauden aikana liikkuneita siirtolohkareita, kelohonkia, rautakautisia hautoja, upeita kallioita sekä suomaisemia, joiden läpi kuljimme pitkospuita pitkin. Ja kaikki tämä ihan oman kodin nurkilla. Olimme retkellä tuntitolkulla, nautiskelimme ja kuvasimme Laurin uudella kameralla.

Luontoretken jälkeen Noora tuli kylään. Vuokrasimme videon, jonka katsomisen aikana lasagne valmistui uunissa. Päivän kruunasi hyvä ruoka, ihana salaatti ja kokonaisuuteen sopiva punaviini. Tällaisia päiviä tarvitaan.

Ps. Uppslan kuvat ovat nyt nähtävissä osoitteessa http://picasaweb.google.fi/laurivuo/HSDSUppsalassa

Vaivoja

Voi surkeuksien surkeus, nyt on selästä välilevy rikki. Istuminen ja makaaminen tekee kipeää, kävellessä ja seistessä pystyy hetken verran ajattelemaan muutakin. Eniten harmittaa kuitenkin se, että joudun jättämään jumpat väliin ehkä pitkäksikin aikaa. Toiseksi eniten harmittaa se, että kun en mene töiden jälkeen jumppaan vaan kotiin, niin siellä ei kuitenkaan voi vain heittäytyä sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa, vaan pitää käveleksiä pitkin kämppää.

Sitten hyviin uutisiin. Eilen olin kävelyttämässä selkääni tutulla reitilläni, ja huomasin että valkovuokot ja leskenlehdet ovat alkaneet kukkia. Kevät on todellakin tulossa! Olen myös saanut laitettua siman tulemaan. Lisäksi sain kotilääkäriltäni neuvon mennä uimaan, joten kaikelle liikunnalle ei tarvitse heittää hyvästejä. Kyllä tämä tästä.

Uppsalassa

Viikonlopun vietimme Uppsalassa lääkäriyhdistyksen matkalla. Olimme melko aktiivisia matkailijoita, sillä ennätimme tehdä kaikenlaista, vaikka perjantai kuluikin kokonaan lääketieteellisessä symposiumissa, jossa minäkin kiltisti kuuntelin luentoja aiheista, joista en ymmärtänyt edes otsikkoa. Ehdimme vierailla lääketieteen historian museossa, jossa olisi voinut tehdä aika karmivan kauhuleffan. Kävimme myös yliopisto-museossa, jossa näimme mm. vanhan ruumiinavaushuoneen.

Niin sanotun lääkäri-ohjelman lisäksi kävimme Uppsalan katedraalissa, jossa kuuntelimme upean kalifornialaisen kuoron konsertin. Uppsalan linnassa kävimme taidenäyttelyssä, joka ei kyllä ollut kummoinen, mutta tulipahan käytyä. Ehdimmepä tehdä bussimatkan vanhaan Uppsalaankin, jossa näimme vanhoja viikinkien hautoja sekä sen, mitä vanhasta kirkosta oli jäljellä.

Matkan kohokohta oli tietenkin Pekka Töpöhäntä. Teimme kaupungilla Pekka Töpöhäntä- kävelykierroksen, jonka aikana kuulimme tarinoita ja näimme missä ne olivat tapahtuneet. Yhtään lasta ei porukassamme ollut, mutta kävelykierrokselta saadut Töpöhäntä- diplomit olivat silti arvostettu tuliainen. Kävimme tutustumassa myös Pekka Töpöhännän taloon, joka oli aivan ihastuttava.

Aurinko paistoi niin ihanasti, ja joen varrella oleva terassi kutsui niin ihanasti, että nyt oli pakko avata terassikausi jo muuallakin kuin omalla parvekkeella. Uppsalasta jäi hyvä mieli.

Mukava viikonloppu

Viikonloppu on taas vierähtänyt mukavissa merkeissä. Perjantaina juhlistimme Suoman ja Samulin väitöksiä. Täytyy kyllä nostaa hattua pariskunnalle, perheessä on kaksi pientä lasta ja vanhemmat väittelivät tohtoriksi samana päivänä! Syytä juhlaan siis oli, ja hyvät juhlat olivatkin.

Lauantaina naapurit kävivät meillä syömässä, ja samalla korkkasimme parvekkeen uuden pöydän ja avasimme terassikauden. Auringon paisteessa lasitetulla parvekkeella tarkeni hyvin syödä, aurinkoisimmilla paikoilla istuvien piti jopa vähentää vaatetta. Uusi "ruokasalimme" siis toimii täydellisesti, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Kahvit menimme juomaan naapuriin. Siinä sitten vierähti huomaamatta tovi jos toinenkin, ja kun lopulta lähdimme kotiin, oli jo melkoisen myöhä. Onneksi oli lyhyt kotimatka.

Jääkiekkoa

Enpä olisi uskonut, enkä melkein usko vieläkään, mutta minä todellakin katson jääkiekkoa televisiosta. Ja ihan vapaaehtoisesti. Pelistä en paljoa ymmärrä, aikaisemmassa elämässäni olen oppinut tietämään mikä on paitsio mutta kaikki muu on hämärän peitossa. Paitsi tietysti se, että Blues on paras! Bluesin takia minä tätä oikeastaan katsonkin. Koko peliä en nyt sentään jaksanut seurata, viimeiset minuutit vain ja sitten ajauduin katsomaan jatkoaikoja.

Parasta antia ovat ne kaverit jotka selittävät mitä tapahtuu. Jos en näkisi kuvaa vaan kuulisin vain selityksen, en yhtään osaisi arvata mistä tapahtumasta on kyse. Joku karvaa jotain, sitten on mukana ränni ja limppu, ja Bluesin on saatava jotakin tapettua.

Urheilu on aina positiivinen asia, mutta väkivaltaisuudesta en pidä. Ja sitten vielä opastetaan katsojalle, että aina pitää vähän tönäistä kun voi, ja kyllähän nyt taklata täytyy, sehän kuuluu sentään pelin henkeen. Voi voi. Toivottavasti taklauksesta loukkaantuneelle Kärppien pelaajalle ei sattunut vakavasti.

Pyjamassa

Viime aikoina on ollut melko paljon kaikenlaista menoa. On käyty ystävien luona kylässä, maisteltu kuohuviiniä ystävän kanssa, istuttu iltaa Juttutuvassa ja seurattu puoluesihteeripaneelia. Tänä iltana on kuitenkin koti-ilta.

Aikaisemmin koin vaikeaksi sellaiset hetket joina en tehnyt mitään hyödyllistä. Koko ajan piti tehdä jotain, siivota tai kirjoittaa työasioita. Olen kuitenkin aktiivisesti opetellut olemaan tekemättä mitään, ja nyt alan olla siinä jo aika hyvä. Tänään vietän illan kotona pyjama päällä tekemättä yhtään mitään hyödyllistä. Käperryn sohvan nurkkaan lukemaan ja napostelemaan herkkuja. Välillä mikään ei voita koti- iltaa pyjamassa.