Katrin blogi

tiistaina, joulukuuta 13

Pimeydessä

Suomen ihastuttava talvisää alkaa pikkuhiljaa riepomaan. Kun seisoo aamulla bussipysäkillä sysipimeässä sateen ja tuulen hakatessa kasvoja ja kylmän ja kosteuden tunkeutuessa luihin ja ytimiin alkaa tuntua siltä ettei täällä asumisessa ole mitään järkeä.

Toisaalta olin juuri työmatkalla Etelä-Afrikassa, ja siellä aurinko paistoi kauniisti koko kymmenpäiväisen matkan ajan. Auringossa vierailimme kuitenkin slummialueella, jossa ihmiset asuivat peltihökkeleissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä, ilman töitä ja toivoa paremmasta. Tapasimme viinitilan työntekijöitä, joiden työsuhde-etuihin ei kuulu vessa tai kunnon palkka, terveydenhuollosta puhumattakaan. Toivoakin silti on. Tapasimme ammattiliittoja, jotka ovat väsymättä taistelleet olojen parantamiseksi niin Etelä-Afrikassa kuin Intiassakin. Edistystä on tapahtunut paljon eikä taistelu ole mennyt hukkaan.

Päätän olla huomenna sateisella ja tuulisella bussipysäkillä tyytyväinen siihen, että olen matkalla ihanalle työpaikalleni syötyäni kunnon aamiaisen ja otettuani suihkun. Se on ylellisyyttä. Ja onneksi jouluvalot piristävät pimeydessä.

Kioski slummialueella