The Lobster Shop

Olin eilen katsomassa Espoon kaupunginteatterin näytelmän The Lobster Shop ensi- iltaa. Täytyy sanoa, että se oli omituisinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Näytelmän juonta ei näytelty perinteisellä tavalla, vaan kertoja kertoi, ja väillä lauloi, mitä tapahtuu. Samaan aikaan näyttelijät tanssivat taustalla, tosin ihan perinteisessä mielessä heidän liikkumistaan ei voi kutsua tanssiksi. Välillä taustalla pyöri videokuvaa. Juonen seuraamista hankaloitti se, että välillä toinen kertoja totesi edellisen kertojan kertomuksen valheeksi tai kuvitelmaksi. Lisäksi seuraamista saattoi välillä hankaloittaa se, että esityksen kieli ei ollut suomi, vaan englanti ja ranska.

En ryhdy leikkimään taiteen tuntijaa, vaan sanon heti, että suurimmaksi osaksi en ymmärtänyt näytelmästä yhtään mitään. Yritän kuitenkin ymmärtää jotain. Lähes kaikki henkilöt osoittautuivat lopussa joksikin muuksi kuin ensin ajattelin. Lapsenraiskaaja olikin hyvä ihminen, joka uhrautui vankilaan pelastaakseen nuoren prostituoidun elämän. Kloonattu ihminen, jonka aluksi kerrottiin asuvan katuojassa olosuhteiden uhrina ja ilman omaa syytään osoittautui lopussa väkivaltaiseksi hyväksikäyttäjäksi joka pisti kokonaisen lähiön tuleen. Tiedemies joka kloonasi ihmisen kuvitteli, että tämä olisi hänen suurin saavutuksensa, mutta se osoittautuikin hänen tuhokseen. Oliko siis tarkoitus sanoa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää? Tai ehkä tarkoitus oli vastustaa kloonausta. Mene ja tiedä.

Välillä tuntui siltä, että näytelmä yritti tarkoitushakuisesti olla rohkea ja rujo, ehkä jotta kriitikot huomioisivat sen paremmin. Muuta syytä en löytänyt sille, että venepakolaisen (tai ehkä hän ei ollut venepakolainen vaan kalastaja, tai ehkäpä sittenkin tarjoilija, se jäi vähän auki) piti esiintyä alun kohtauksessa aivan ilkosillaan. Puolet näytelmästä mietin, miksi yksi näyttelijöistä on koko ajan puolialastomana, rinnat paljaana ja alushousut vilkkuen, näytellen välillä taustalla yhdyntää erilaisten miesten kanssa. Lopussa hän paljastui prostituoiduksi, joka osittain selittää tämän, mutta toisaalta liika riettaus tuntui tarkoitushakuiselta.

Kuitenkin esityksessä oli jotain tavattomaan mukaansa tempaavaa ja energistä. Näyttelijät olivat erittäin lahjakkaita, ja onnistuivat kehon kielellä viestittämään tunnetiloja niin, että tuskan saattoi tuntea katsomoon asti. Tanssiminen, tai liikkuminen ylipäänsä oli kaunista ja erittäin taidokasta. Omituinen elämys, mutta huikea elämys siitä huolimatta.

Retkellä Oulussa

Olin eilen Oulussa työreissulla. Täytyy taas todeta, että Suomi on laaja maa. Tunnin lennon jälkeen olo oli kuin eri maassa, tai enemmänkin, kuin eri todellisuudessa. Helsingissä paistoi aurinko ja lämpömittari näytti kahdeksaa lämpöastetta. Oulussa oli pimeää ja lumista. Helsingissä ihmiset juoksivat bussilta metrolle, junalta raitiovaunulle. Oulussa ihmiset pyöräilivät pitkin lumisia teitä paikoissa, jotka eivät näyttäneet olevan pyöräilymatkan päässä mistään.

Oikeastaan Helsingistä ei tarvitse mennä edes Ouluun asti tullakseen erilaiseen ilmapiiriin. Nastolassa asuessani pyöräilin kesäisin kouluun noin neljän kilometrin matkan. Talvisin menin joskus bussilla, mutta usein myös kävelin, molempiin suuntiin. Helsingissä ei tulisi mieleenikään lähteä kävelemään neljän kilometrin matkaa. Helsingissä en myöskään tietäisi, että matkan pituus on neljä kilometriä, sillä täällä matkoja ilmaistaan eri mittayksiköillä. Täällä matka töistä kotiin on 40 minuuttia.

Valmis

Perjantaina juhlistimme jo keittiöremontin valmistumista kuohuviinilasillisilla. Siinä lasit kädessämme keittiötä ihaillessamme huomasimme, että vanhoissa valolistoissa maali vähän repsottaa, ja se tuntui pilaavan kokonaisuuden. Niinpä kaikista vakaista aikomuksistamme huolimatta marssimme jälleen kerran ostoksille ja laitoimme valolistat uusiksi. Pieni pätkä listaa jäi toiselta puolelta vielä uupumaan, siihen hankimme materiaalit ensi viikolla. Lisäksi toinen työtaso tuntuu vähän pimeältä, ja siihen asennamme valon. Nyt päätimme, että kun nämä korjaukset on tehty, on remontti valmis. Tuunausta voisi jatkaa vaikka maailman loppuun saakka, mutta nyt täytyy vain päättää että enää emme remontoi. Nyt siirrymme nauttimaan uudesta, hienosta keittiöstämme. Olen oikein ylpeä siitä että se on alusta loppuun asti itse tehty. Alla kuva valmiista keittiöstä.

Keittiöremontti yhä käynnissä

Keittiöremontti etenee hitaasti mutta varmasti. Pöytälevyjen ja seinälaattojen välinen saumaus saatiin tehtyä Anun neuvojen mukaisesti. Kaappien ovien väriksi valittiin kerma ja vetimiksi hankimme hieman suuremmat ja ryhdikkäämmät versiot. Vetimien hankkimisreissullamme teimme lisäksi heräteostoksen ja hankimme lampun, johon ihastuimme molemmat. Nyt on kaikki hankinnat tehty, edessä on enää työ. Laskimme, että olemme käyneet erilaisissa remonttikaupoissa ehkä kymmenen kertaa, kun kaikki hankinnat on tehty kävellen ja bussilla, eikä kaikkea ei ole saatua kerralla kannettua. Onpahan Bauhaus ja sen kurainen takamaasto tullut tutuksi.

Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt maalatessa. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen harmaa kuultaa vielä läpi, joten ovet on maalattava kahteen kertaan. Kun maalin kuivuminen kestää 16 tuntia ja ovet on maalattava molemmin puolin, menee urakkaan jonkin verran aikaa. Kaikki ovet eivät mahdu kerralla olohuoneeseemme kuivumaan, joten maalaaminen jatkunee ensi viikonloppuna. Eipä tässä mikään kiire olekaan, ja puuha on mukavaa, joten se ei haittaa ollenkaan.

Tuntematon sotilas

Eilen vietettiin valtiopäivien avajaisia. Jotenkin pidän sen päivän tunnelmasta täällä töissä, kun kaikki ovat pukeutuneet tummiin, kuunnellaan Presidentin puhe ja juodaan kakkukahvit. Talossa alkaa taas vauhti ja säpinä ja päivä on jotenkin täynnä odotusta ja suuria suunnitelmia.

Illalla kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Kristian Smedsin loistokkaan ohjauksen Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Aluksi olin ehkä hieman ennakkoluuloinen, ja ensimmäisten kymmenen minuutin aikana ajattelin, että olisi se sodan mielettömyys varmaan tullut selväksi vähän vähemmälläkin reuhaamisella ja lyhyemmässäkin ajassa kuin kolme ja puoli tuntia. Mutta sitten esitys imaisi mukaansa. Väliajan koittaessa olin jo vakuuttunut, että tämän haluan nähdä uudestaankin.

Pääministeri Vanhanen oli arvostellut näytelmää huonoksi sillä perusteella, että hän oli lehdestä lukenut loppukohtauksesta, jossa suomalaisten ikonien kuvia symbolisesti ammutaan. Täytyy olla pahoillaan Vanhasen puolesta. Hän ei tiedä millaisen elämyksen hän on menettänyt jättäessään tämän esityksen katsomatta. Kun on katsonut koko teoksen, nivoutuu loppukohtaus kokonaisuuteen hyvin. Vanhasen sietäisi olla ylpeä siitä, että Smeds on korottanut hänet tärkeimmän suomalaisen ikonin asemaan. Vanhaselle täytyy vielä todeta, että sota on kamala asia, eikä sitä taiteenkaan keinoin voi eikä pidä vaaleanpunaisilla pitsiverhoilla ja hattaralla kuvata.

Sodan kuvaaminen kamalana, mielettömänä ja turhana onkin yksi Smedsin suurimmista onnistumisista. Teksti pohjautui toki Väinö Linnan ansiokkaaseen tekstiin, mutta Smeds esitti asian niin, ettei nuoremmallekaan sukupolvelle jää epäselväksi kaiken turhuus silloin kun viattomia ihmisiä raiskataan ja tapetaan. Turhaan ei tätä ohjausta kutsuta uuden sukupolven Tuntemattomaksi sotilaaksi. Uutta oli myös videon käyttö perinteisen näyttelemisen lisäksi. Videon avulla myös yleisö saatiin osaksi näytelmää, mikä varmasti osaltaan lisäsi teoksen vaikuttavuutta ja koskettavuutta.

Kaikesta koskettavuudestaan ja rankkuudestaan huolimatta näytelmä myös nauratti. Ensimmäisen puoliajan lopulla nauroin jo vedet silmissä, ja se on teatterilta saavutus. Suosittelen Tuntemattoman sotilaan katsomista lähes kaikille. Lapsille ja sodan kokeneille se voi kuitenkin olla liikaa.

Keittiöremontin välietappi

Nyt keittiömme harmaat työtasot on vaihdettu kauniisiin puisiin. Koko toisen seinustan vienyt tiskipöytä on myös vaihdettu puiseen tasoon, ja tiskiallas on nyt pieni ja pyöreä. Työmme jälkeä ihastellessa saimme vielä ajatuksen poistaa yhden kaapin oven ja siirtää mikro pöydältä hyllyyn. Näin käytettävissä oleva työskentelytila lisääntyi huimasti ja samalla saimme siirrettyä keittokirjamme keittiöön.

Keittiö on kuin uusi, ja olemme siihen todella tyytyväisiä jo nyt. Remontti kuitenkin jatkuu ensi viikonloppuna. Ensin aikomuksena oli vaihtaa kaappien ovet, mutta silmäiltyämme niiden hintoja päätimmekin vain maalata ne. Arvelimme, että uudella maalipinnalla ja vetimien vaihtamisella saamme keittiömme uuden tuntuiseksi kohtuuhinnalla. Maalin väri ja vetimet valitaan ensi viikolla, ja lauantaina saatamme remonttimme loppuun. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

Alla kuvissa keittiömme ennen remontin aloittamista ja nyt.