Pirunpuntari

Vietimme eilen tyttöjen iltaa ja kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Pirunpuntarin. Näytelmä esitettiin Omapohjassa, ja juuri siihen tilaan tällainen kahden näyttelijän varassa pyörivä näytelmä sopikin hyvin. Näyttelijät olivat loistavia, lopussa näytelmän vaimolla oli jopa oikeasti kyynelet silmissä. Tunnelma oli tiheä ja homma toimi.

Näytelmä kertoi avioparista. Mies kärsi muistihäiriöstä ja nainen kärsi tilanteesta. Vaikka aihe oli vaikea ja kipeä, oli se saatu esitettyä niin iloisen kepeästi, että tilannekomiikka sai yleisön nauramaan monta kertaa. Naulakolla kuulimme, että joku yleisössä oli loukkaantunut siitä että tällaiselle aiheelle nauretaan, mutta minusta se oli paras mahdollinen tapa käsitellä asiaa. Ja sanon tämän siitä huolimatta, että oman isoäitini kautta aihe tuli hyvin lähelle minua.

Kansallisteatterille pitää esittää kiitosta vielä siitäkin, että näytelmä lähtee kiertueelle palvelutaloihin ja omaishoitajien yhdistyksille. Tämä yleisö ei välttämättä muuten pääsisi teatteriin, ja heitä aihe koskettaa ihan varmasti.