Joulu mökillä

Ihanaa joulua kaikille blogin lukijoille! Me vietämme mökillä lumen ja pakkasen keskellä kunnon vanhan ajan joulua. Haimme metsästä kuusen, laitoimme ruokaa puu-uunissa ja käytimme joulukoristeina sekä mökiltä löytyneitä Laurin lapsuuden aikaisia koristeita että minun mummini aikanaan tekemiä koristeita. Joulusauna maittoi puulla lämmitettävässä saunassa. Jäälyhdyt loivat pimeyteen valoa.

Vanhan ajan joulussa on lämmintä tunnelmaa, mutta liittyy siihen toinenkin puoli. Ikkunat ovat aamuisin herätessä sisäpuoleltakin jäässä, avanto on tehtävä uudestaan ennen jokaista saunomista ja jäälyhtyjen irrottaminen ämpäreistä on hankalaa, jos juuri siihen aikaan ei ole käytettävissä lämmintä vettä. Riisipuuronkin tekemisessä on oma tunnelmansa, kun ensin alkaa etsiä hellaa varten sopivan kokoisia puita. Toisaalta jouluvalmisteluihin ehtii keskittyä ihan eri tavalla, kun kaikki on vähän työläämpää ja hitaampaa kuin kotona. Joulumieli on vahvasti läsnä.

Pikkujouluristeily

Palasimme tänään pikkujouluristeilyltä, jonka teimme Laurin kanssa kahdestaan. Kävimme Tukholmassa Itä-Aasian museossa katsomassa Kiinan terrakottasotilaita. Näyttely oli aika pieni, mutta terrakottasotilaat kyllä lumosivat. Osallistuimme myös opastettuun kierrokseen Tukholman kaupungintalossa, siellä missä Nobel-illalliset järjestetään. Millainen kaupungintalo se olikaan! Suosittelen ehdottomasti tällaista kierrosta kaikille jotka sattuvat suunnistamaan Tukholmaan jossain vaiheessa. Kultaisessa mosaiikein koristellussa huoneessa suorastaan haukoin henkeäni, mutta upeita olivat myös torni sekä kaupunginhallituksen kokoushuone. Eikä hassumpi ollut se Nobel-illallistenkaan huone.

Laivalla päätimme tehdä kaiken, mitä risteilyllä kuuluu tehdä. Emme käy risteilyillä kovin usein, joten luimme ohjeet risteilyohjelmasta. Kävimme katsomassa akrobaattiesityksen ja yö-shown, tanssimme, kävimme vierailemassa komentosillalla ja kuuntelimme hetken jopa karaokea. Lisäksi söimme buffetissa, ostimme drinkin jonka mukana tulee pimeässä hohtava härpätin ja tutustuimme uusiin ihmisiin. Nyt on hyvä hiljentyä odottamaan rauhallista joulua.

Myrsky

Eilen kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Portugalista tulleen Compania de Chapiton esityksen A Tempestade. Kyseessä oli Shakespearen Myrsky, mutta se esitettiin sangen poikkeuksellisella tavalla. Lavalla oli vain kolme esiintyjää, ja näytelmä oli lähes sanaton. Lavastusta ei ollut lainkaan, mukana oli vain musta kangas sekä yksi kirja. Tunnelmien ja paikkojen vaihtelut hoidettiin valaistuksella ja äänillä. Kolmen näyttelijän voimin saatiin esitettyä useita henkilöhahmoja uskottavasti, niin taitavia näyttelijät olivat. Etenkin Marta Cerquiera oli niin taitava, että pystyi hyppäämään pikkutytön roolista aikuisen miehen rooliin sekunnissa, vaihtamatta edes vaatteita. Ilmeet, eleet, asento ja ääni muuttuivat niin suuresti, että lähes pystyin uskomaan henkilön lavalla todella vaihtuneen. Uskomatonta näyttelijäntyötä!

Kuulin näytelmän jälkeen jonkun toteavan, että Shakespeare olisi kääntynyt haudassaan jos olisi nähnyt tämän. Voi olla. Olen itse käynyt aikanaan katsomassa samaisen Myrskyn myös Kansallisteatterissa, perinteisempänä versiona. Näillä kahdella esityksellä ei ollut mitään tekemistä keskenään. Jos haluaa mennä katsomaan Shakespearea, ei tämä esitys olekaan oikea paikka, sillä kirjallinen osio ei sanattomassa näytelmässä tietenkään ole pääroolissa. Juoni muutenkin oli vain sivuosassa. Mutta jos haluaa mennä katsomaan täydellistä näyttelemistä tai jos haluaa kokea uskomatonta mystiikkaa ja kaunistakin kauniimpaa liikettä, silloin tämä esitys on nähtävä. Mutta pidä kiirettä, sillä esityskertoja on vain viisi, ja viimeinen on jo 4.12.

Bachia Tuomiokirkossa

Olin sunnuntaina kuuntelemassa Bachin h-mollimessua Tuomiokirkossa. Lupasin seuralaisilleni kirjoittaa arvioni konsertista blogiin, mutta vasta nyt ehdin todella istua koneen ääreen kirjoittamaan. Konsertti oli upea. Tuomiokirkon kuoro Viva vox sai kirkon kaikumaan, ja etenkin kohdat, joissa koko kuoro oli äänessä, saivat kylmät väreet iholle, niin kaunista se oli. Tuomiokirkko sopi konserttipaikaksi mainiosti, tilan tunnelma sai rauhoittumaan ja keskittymään vain musiikkiin. Akustiikka toimi, vaikka istuimmekin keskikupolin alla, jonka sanotaan puurouttavan akustiikan.

Sopraano Tuuli Lindberg oli aivan mainio. Hänen äänensä kantoi suuressakin tilassa, ja laulu oli kaunista ja puhdasta. Muutkin solistit onnistuivat hyvin. Vain Risto Pulkamon basso kuulosti koko seurueemme mielestä vaikealta, ja kyseessä olikin Pulkamon ensiesiintyminen h-mollimessun solistina. Kun barokkiorkesterilla vielä on tavallista orkesteria matalampi viritys, ei ole ihme, että laulu kuulosti vaikealta. Konsertin upeaa tunnelmaa ja musiikin kauneutta se ei kuitenkaan haitannut millään tavalla.