Lotto

Lauantaina lottosin ensimmäistä kertaa elämässäni. Emme ostaneet kuponkia automaatista, vaan laitoimme numerot ihan itse. Ensin tietysti jouduimme selvittämään kaupan jonossa edessämme seisoneelta naiselta, montako numeroa kaavakkeesta pitää rastittaa. Sitten rastitimme, ihan perinteisesti syntymäpäivät ja kuukaudet ja vuodet ja onnennumerot.

Kotimatkalla haaveilimme, mitä kaikkea teemme sitten kun olemme voittaneet yli neljä miljoonaa. Muutamme maalle ja laitamme ison kaasuhellalla varustetun keittiön. Ensin kuitenkin matkustelemme. Matkoja ja kotia maalla on ihana suunnitella, vaikka olisikin samalla täysin tietoinen siitä, että suunnitelmat eivät koskaan toteudu.

Ensimmäinen pallo oli minun syntymäpäiväni. Lisäsin mielessäni suunnitelmiin mansikkamaan. Toinen, ja kaikki sen jälkeen tuleva, olivatkin sitten jotain muuta kuin mitä me olimme veikanneet. Elämä siis jatkuu, ja meidät tavoittaa jatkossakin Soukasta.

Pakastaa

Tänä aamuna oli pakkasta, melkein 15 astetta. Laittaessani eteisessä kenkiä jalkaan nojasin oveen, ja huomasin, että tuli vilu. Käännyin katsomaan ovea ja huomasin, että se on osittain sisäpuolelta jäässä.

Jäisestä ovesta ja takapuolesta välittämättä lähdimme tarpomaan pakkasessa kohti bussipysäkkiä. Hytisimme pysäkillä odottamassa bussia. Odotimme ja odotimme, mutta bussia ei kuulunut. Lopulta, juuri kun olin luopunut toivosta, pysäkille saapui kaksi bussia. Sekä aikataulussa seuraavana oleva, että se, jota me olimme odotelleet.

Kampissa meitä kohtasikin sitten jo seuraava yllätys. Taulussa luki, että seuraava metro saapuu yhdeksän minuutin kuluttua! Oikeasti odotimme vielä kauemmin kuin yhdeksän minuuttia, sillä näytettyään metron saapuvan yhden minuutin kuluttua taulu oli pitkään pimeänä ennen kuin metro lopulta saapui.

Toivottavasti joukkoliikenteen takkuilu ei johtunut pelkästään pakkasesta, sillä joskus Suomessa on pakkasta vielä enemmän kuin 13,5 astetta. Ja silloin me olemme hukassa. Jos ei muuta, niin meillä kotona paleltuu varpaat.

Japanilaista

Jo syksyllä olimme antaneet Annalle ja Artolle syntymäpäivälahjaksi kortin, jossa luki, että tällä kortilla he saavat meillä kotona japanilaisen illallisen. Vasta nyt saimme aikeemme toteutettua. Kaivoimme esiin häälahjaksi saamamme japanilaisen keittokirjan, ja hämmästyimme. Mehän olemme olleet kirjan kirjoittajan luona japanilaisella illallisella! Silloin emme olleet vielä pari, mutta olimme kuitenkin samassa paikassa kylässä viettämässä japanilaista iltaa. Illallinen onnistui hyvin. Lauri teki sushia ja sashimia, minä tein yakitoreja sekä keittoa, jossa oli tofua ja siitaketta.

Joulukoristeista luopumisesta toivuttuani ryhdyn odottamaan kevättä. Lauri rakensi parvekkeelle laatikot, joihin voi istuttaa mansikkaa, basilikaa, rosmariinia ja vaikka mitä! Talvivalkosipulit on istutettu jo syksyllä, ja odotan jännityksellä, nouseeko mullasta keväällä mitään. Toki kevääseen on vielä pitkä aika, mutta sitä pitää odottaa askel kerrallaan. Ensin vaalit, sitten pääsiäinen, vappu, helatorstai ja sen jälkeen onkin jo kesä.

Flunssaa ja kiireitä

Eduskuntavaalit lähestyvät ja flunssa painaa päälle. Töissä on ollut sellainen kiire, että lounastauot ovat harvinaista ylellisyyttä. Viime viikolla olimme sopineet, että Juha tulee meille kylään. Kaikessa kiireessä olin unohtanut koko asian. Silti en kiireessäni viitsinyt edes hämmästyä, kun Juha kyläilypäivänä soitti ja kysyi, aiommeko syödä vielä illalla jotain. Mutisin vaan kiireesti, että en ole oikein ehtinyt ajatella tuollaista, mutta kai sitä varmaan täytyy. Vasta myöhemmin ymmärsin, että kysymystä ei ollut esitetty vain yleisestä mielenkiinnosta, vaan siksi, että Juha oli todellakin tulossa kylään.

Tänään jätin todennäköisesti mukavan iltatilaisuuden väliin ja tulin kotiin potemaan kurkkukipua. Lauri on vuokrannut videon, ja sen kaveriksi ostin mustaherukkamehua. Aion kuitenkin töihin huomenna, kuten lauantaina ja sunnuntainakin.

Olemme siis elossa, vaikka blogi ei olekaan päivittynyt vähään aikaan. Paremmalla ajalla lisää.

Talven ihmemaa

Viikonloppuna olimme Rovaniemellä Tatun ja Katin häissä, ja käyttäydyimme aivan samoin kuin ulkomaiset turistit. Nautimme lumesta, otimme valokuvia lumisista puista ja meistä lumen keskellä ja kuvasimme hartaasti myös jätkänkynttilöitä jotka valaisivat hangen pimeässä illassa. Kun porotokka pysähtyi juhlapaikan eteen, me säntäsimme ulos ja yritimme nähdä edes vilauksen poroista.

Lappiteemalla järjestetyt häät olivat mainiot. Tunnelman aitouden kruunasi lumi, sekä se, että morsian oli oikeasti kotoisin Rovaniemeltä. Häissä tarjottiin poroa eri muodoissaan, poronkäristys sekä poron suolaliha olivat menestys. Poron syöminen ei estänyt meitä ihastelemasta ja kuvaamasta pihalla tepsuttelevaa porolaumaa.

Kotiin tultuani keräsin pitkin hampain joulukoristeet pois. En olisi halunnut vielä. Rakastan joulua, ja olinhan juuri tullut paikasta, jossa venäläiset turistit viettivät joulua hankien ja joulukuusien keskellä. Nähtiinpä juhlapaikan ulkopuolella tonttukin. Tästä huolimatta päätin, että on pölö, jos ei suostu loppiaisena keräämään tonttuja ikkunoista. Tein kuitenkin pienen kompromissiin. Kuusen kynttilät saavat lähteä (ja siis koko kuusi), mutta ikkunoilla olevat kyntteliköt jäävät. Lampusta lähtevät joulukuusen näköiset koristeet, mutta sydämet jäävät. Miltähän kotini mahtaa tätä menetelmää soveltaen näyttää kymmenen joulun kuluttua?

Uusi vuosi

Uuden vuoden vastaanottaminen sujui rauhallisissa merkeissä mökillä Laurin, Esan ja Nerijan kanssa. Vihreä metsä tuoksui syksyltä, ja järven jää oli niin ohutta, ettei avantouinnista voinut edes haaveilla. Ensimmäisenä mieleen hiipi ilmastonmuutos, vaikka toisaalta muistissa on myös viime vuoden tammikuu, jolloin yritimme lasketella 30 asteen pakkasessa. Joka tapauksessa, jokainen meistä voisi tehdä uudenvuoden lupauksen ympäristöystävällisemmästä elämäntavasta.

Vuoden vaihtuessa on tapana muistella kulunutta vuotta ja suunnitella tulevaa. Kuluneena vuonna minulle tapahtui monta merkittävää ja ikimuistioista asiaa. Menin naimisiin, kävin Japanissa ja vaihdoin työpaikkaa. Näinä pätkätöiden aikoina voin saman tien todeta, että myös vuonna 2007 tulen vaihtamaan työpaikkaa, tulevaisuus näyttää mihin.

Mitä sitten toivon vuodelta 2007? Toivon, että olemme Laurin kanssa yhtä onnellisia, kuin edellisenäkin vuonna. Toivon, että ystäväni ovat onnellisia, ja että minulla olisi enemmän aikaa heille. Maaliskuussa odotan, että kova työ palkitaan ja sosialidemokraatit voittavat vaalit. Kesällä toivoisin pääseväni ihanalle matkalle Laurin kanssa, ja syksyllä haluaisin löytää mielenkiintoisen työpaikan. Maailmaan toivon rauhaa ja solidaarisuutta.

Olkoon vuosi 2007 ihana ja onnellinen!