Putoaminen

Joulu meni suloisesti ja rauhallisesti. Söimme hyvin, katsoimme joulupukin tuomia elokuvia ja nautimme toisistamme. Lumen puuttuminen ei haitannut, koska emme poistuneet kotoa ennen Tapanin päivää. Silloin lumen puute aiheuttikin sitten onnettomuuden. Tarkoituksenamme oli nimittäin mennä rekiajelulle. Koska lumen puuttuminen teki sen mahdottomaksi, minä menin ratsastamaan. Tai yritin mennä.

Juuri kun olin nousemassa hevosen selkään, se päätti lähteä kävelemään. Tämä kai aiheutti sen, että istahdin satulaan hieman väärin, jonka seurauksena hevonen sai paniikkikohtauksen ja lähti juoksemaan kuin riivattu. Minä istuin kyydissä vain toinen jalka jalustimessa ja ilman suitsia. Yritin pysyä matkassa niin kauan, että saan toisen jalkani irti jalustimesta, sillä tiesin putoavani enkä halunnut jäädä jalustimesta roikkumaan. Sain kuin sainkin jalkani irti, ja heti sen jälkeen mätkähdin selälleni maneesille.

Nyt olen töissä, ja olo on sellainen kuin olisin saanut kunnon selkäsaunan. Kädessä on muutama mustelma, mutta selkä ja niska ovat niin kipeitä, että pään kääntäminen tuottaa tuskaa. Myös toinen jalka on kolahtanut sen verran, että kävellessä huomaa kolauttaneensa. Onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, ja tämä kipu menee pian ohi.

Kun seuraavan kerran menen ratsastamaan, yritän olla muistelematta eilistä. Parasta vaan palauttaa mieleen edellinen kerta, joka meni hienosti.

Ihanaa joulua

Tänäkään jouluna en ole lähettänyt yhtään korttia enkä hankkinut lahjoja muille kuin pikkusiskolle ja Laurille. Siksi toivotan kaikille kollektiivisesti ihanaa joulua. Olkoon joulussanne kaikkea sitä, mitä joulussa pitääkin olla: lepoa, rauhaa, suklaata, tuoksuja, kynttilöitä, tunnelmaa ja hyvää ruokaa.

Joululahjaksi saatte muutaman tarinan jouluperinteistä. Perinteet ovat kaikilla vähän erilaisia, mutta aina yhtä tärkeä osa joulua. Myös silloin, kun perinne on sellainen, jonka ei soisi toistuvan joka joulu. Kuten vaikka se perinne, että aina juuri silloin kun kaikki ovat syömässä, kaksi kissaa saa päähänsä kiivetä joulukuuseen. Kolme koiraa yrittää saada niitä alas sieltä, ja arvaahan sen, että pian kuusi on kaatunut. Tänä jouluna en tosin ole todistamassa tätä perinnettä, koska en mene äidin luokse vaan olen kotona.

Sen sijaan taatelikakkuperinne on jo tapahtunut. Taatelikakku leivotaan joka joulu noin viikkoa ennen joulua, sillä se on kakku, joka vain paranee vanhetessaan. Jokaisena jouluna sanotaan, että kakkua ei maisteta ennen joulua, koska joulupöytään halutaan nostaa kokonainen kakku. Kuitenkin jokaisena jouluna kakku kaivetaan kaapista viimeistään pari päivää ennen joulua, ja sitten sitä maistetaan. Yhtenäkään jouluna pöytään ei nosteta kokonaista taatelikakkua. Tänä jouluna etukäteismaistaminen tapahtui eilen.

Tänä jouluna olemme Laurin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan. Saattaa siis olla, että meidän molempien jouluun syntyy aivan uusia perinteitä, mutta ne toivotetaan yhtä tervetulleiksi kuin vanhatkin perinteet.

Oikein ihanaa joulua, nauttikaa perinteistänne, niin vanhoista kuin uusistakin!

Häitä ja kakkuja

Häät aiheuttavat minulle selvästikin pahoinvointia. Omien hääjuhlieni aamuna voin pahoin. Silloin kyse saattoi toki olla myös viinimenusta, jonka nautimme edellisenä iltana hääillallisellamme. Lauantaina Oton ja Tuan häihin lähtiessäni voin jälleen pahoin. Tällä kerralla epäilen osasyylliseksi perjantaista viini-iltaa Annan ja Paulan kanssa.

Häissä oli kuitenkin mukavaa, ja Suomenlinnan Pirunkirkossa oli mahtava tunnelma. Kynttilät loistivat holvikaarien alla, ja vanhat lautalattiat antoivat hienon pohjan tanssimiselle. Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja ruoka erinomaista. Kiitos, Otto ja Tua!

Sunnuntaina olin ahkera ja leivoin koko päivän. Kunnon joulutunnelma alkaa siitä, kun keittää taateleita soseeksi taatelikakkua varten. Taatelien houkutteleva tuoksu nousee kattilasta hyväilemään aisteja, ja jos samalla vielä polttaa kynttilöitä ja kuuntelee Vesa-Matti Loirin joululevyä, ei parempaa joulun aloitusta voisi olla. Kaiken huipuksi kakusta tuli aivan yhtä hyvää kuin äidin kakuista, mitä en aloittaessani olisi uskonut. En nimittäin viitsinyt lukea ohjetta, sillä olenhan minä toki huippukokki, ja kun sitten kakun ollessa jo uunissa lueskelin ohjetta ajankuluksi, huomasin tehneeni useita virheitä. Jos ne muidenkin ihmisten mielestä vain parantavat kakkua, on uusi resepti syntynyt.

Kaiken juhlimisen jälkeen hiipivä flunssa tuntuu saaneen minut kiinni. Näin ollen voin hyvällä omallatunnolla jättää huomisen jumpan väliin, ja mennä sen sijaan Veeran kanssa elokuviin.

Uusi luottamustoimi

Eilen minut valittiin kulttuuridemarien hallitukseen. Olin kyllä visusti päättänyt etten ota enää uusia luottamustoimia, sillä aikaa on niin kovin vähän, ja niin monet illat kuluvat erilaisissa kokouksissa. Kulttuuri on kuitenkin asia, joka minua aidosti, isosti kiinnostaa. Uusin siis päätökseni. Uusi päätökseni kuuluu, että voin ottaa yhden tai kaksi luottamustointa kerrallaan, mutta niiden pitää olla sellaisia jotka ovat minusta aivan ehdottoman mielenkiintoisia ja tärkeitä. Varmuuden vuoksi ilmoitan vielä, että nyt on luottamustoimikiintiö täynnä.

Tänään päätimme Laurin kanssa ostaa kotiimme muovikuusen jouluksi. Luimme jostain, että muovikuusi on tavallista kuusta ekologisesti kestävämpi ratkaisu silloin, jos samaa kuusta käyttää useampana kuin viitenä jouluna. Päätimme siis, että olkoon meillä sama muovikuusi ainakin seuraavat kymmenen joulua. Ympäristöystävällisyyden varmistamiseksi haimme sen bussilla.

Mutta kuinka ollakaan, kun avasimme paketin kotona, huomasimme, että kuusemme oli viallinen eikä sitä saanut koottua. No, eipä siinä muu auttanut kuin hypätä uudelleen bussiin kuormittamaan ympäristöä ja vaihtamaan kuusta. Jos joku olisi viisi vuotta sitten tullut sanomaan, että minulla vielä joskus elämässäni tulee olemaan ongelmia kuusen kokoamisen kanssa, olisin nauranut. Viisi vuotta sitten en olisi uskonut sitäkään, että vielä jonain jouluna olen sitä mieltä, että muovikuusi on ihan hyvä juttu. Ympäristöystävällisyyden siivellä minulle saa kyllä myytyä aika monenlaisia asioita.

Koska olen joulupöpi, koristelin kuusen välittömästi. Täytyy kyllä todeta, että koristeltuna kuusi näyttää lähes aidolta. Ainoa puuttuva asia on tuoksu, mutta eiköhän se jouluntuoksu sieltä löydy, kun viikonloppuna Oton ja Tuan häiden jälkeen alan leipoa ihan urakalla.

Itsenäisyyspäivä ja pikkujouluja

Itsenäisyyspäivä on taas saatu vietettyä perinteisin menoin. Minun perinteisiini kuuluu se, että päivällä katsoessani televisiosta sotadokumentteja olen ärtynyt siitä, että jokaisena itsenäisyyspäivänä Suomessa puhutaan sodasta. Tietysti sodasta pitää puhua, historiansa pitää tuntea ja veteraaneja kunnioittaa. Ongelma on siinä, että aina itsenäisyyspäivänä tuntuu siltä, kuin suomalaiset eivät olisi koskaan osanneet tehdä mitään muuta kuin sotia ja tappaa. Jokaisena muuna päivänä voi olla ylpeä siitä, että meillä on onnistuneesti yhdistetty talouden kasvu ja hyvinvointivaltio sekä demokratia ja tasa-arvo. Itsenäisyyspäivänäkin pitäisi puhua enemmän siitä kuin ainaisesta sodasta.

Toinen itsenäisyyspäiväperinteeni on, että linnan juhlia katsoessani ärsyynnyn siitä, että toimittajat kommentoivat naisten pukuja ja kampauksia. Miksi, oi miksi näissäkin juhlissa naisista tehdään barbeja, jopa naisten äänioikeuden satavuotis juhlavuonna!

Muuten viikko onkin kulunut mukavasti pikkujoulujen merkeissä. Maanantaina oli työpaikan pikkujoulut ja torstaina SONK:n glögit. Glögeillä olin ilahtunut siitä, että paikalla oli paljon ihmisiä joita en tuntenut. Se on merkki siitä että tuo minulle niin rakas järjestö elää ja voi hyvin. Toisaalta paikalla oli myös paljon ihmisiä jotka tunsin, ja joita oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Ainoa harmi oli, että Veera parka sairastui juuri glögipäivänä.

Kuvia häistä ja häämatkalta

Viimeinkin olemme saaneet laitettua hääkuvamme nettiin, se löytyy osoitteesta www.kolumbus.fi/vuorenkoski/haat. Samasta osoitteesta pääsee katselemaan kuvia hääjuhlista sekä häämatkaltamme.

Hääjuhlien ensimmäinen kuva on maistraatista, loput ovat seuraavan päivän juhlista. Osallistujien ei silti tarvitse olla huolissaan - kaikki kuvat ovat melko aikaisesta vaiheesta iltaa.

Iloinen uutinen

Tämän päivän iloinen uutinen: marraskuu on seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua! Sen kunniaksi leikkelin eilen silkkipaperista lumihiutaleita. Taidot ovat hieman ruostuneet sitten lapsuuden, vasta viimeinen kymmenestä lumihiutaleesta oli täydellinen. Ripustin silti ikkunaan myös epätäydelliset, sillä ajattelin toisaalta epätäydellisyyden olevan lumihiutaleen perimmäinen luonne. Jokainen lumihiutale on yksilöllinen, joten jos kaikki olisivat täydellisiä, eivät ne olisi lumihiutaleita lainkaan. Ehkä sama pätee ihmisiinkin.

Häiden jälkeen olen syönyt kaikki häistä jääneet herkut, ollut häämatkalla syömässä ja juomassa hyvin, ja nyt valmistautunut joulunodotukseen ja syönyt hyvin. Kaikki tämä yhdessä on johtanut pienoiseen painon nousuun. Se taas on johtanut siihen, että häiden jälkeen minulta on kysytty jo kolmesti, olenko raskaana. Ensin sitä kysyi aivan tuntematon mies Soukan ostarilla. Sitten Madeiran teemapuiston työntekijä, joka kertoi että heidän kamalaan rynkytys-laitteeseensa ei voi mennä, jos on raskaana. Tämän sanottuaan hän katsoi minua tiukasti. Loukkaannuin hieman, mutta jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut viisautta olla menemättä siihen laitteeseen, tuli kamalan paha olo. Eilen työkaveri kysyi, joko odotan. Sen jälkeen päätin kertoa kaikille yhteisesti: en ole raskaana, enkä myöskään tule olemaan.

Matkan jälkeen minuun on iskenyt kotikissa-viirus. En ole halunnut mennä edes jumppaan, vaan töiden jälkeen kiiruhdan kotiin, sytytän kynttilät ja käperryn sohvan nurkkaan lukemaan. Toivottavasti tämä viirus menee ohi, ennen kuin pikkujoulukausi käynnistyy.