Opiskelijaksi

Tänä syksynä elämässäni alkavat taas puhaltaa uudet – tai uusvanhat –tuulet. Palaan opintojeni pariin Tampereen yliopistolle. Siellä minua odottavat kauan sitten taakse jättämäni valtio-opin opinnot. Syksyn ajan aion pitää lomiani pois pikkuhiljaa ja olla kahtena päivänä viikossa Tampereella ja kolmena päivänä töissä. Marraskuun puolivälin jälkeen ryhdyn kokopäiväiseksi opiskelijaksi.

Huomasin, että helppoa aloittaminen ei tule olemaan. Menin etsimään politiikan tutkimuksen laitosta sieltä, missä se oli ennen ollut saadakseni todeta, että siellä ei ollut enää yhtään mitään. Lopulta löysin laitoksen kokonaan uudesta talosta. Siis sillä aikaa kun olen ollut poissa, on ehditty rakentaa uusi, monikerroksinen talo! Alkuvaiheessa siis pelkkä paikkojen löytäminen voi ottaa oman aikansa.

Olen kuitenkin innostunut opinnoistani aivan eri tavalla kuin ennen. Tenttiin lukeminekaan ei, ainakaan vielä tässä vaiheessa, tunnu työltä. Mikä voisi olla sen parempi tapa viettää aikaansa kun lukea mielenkiintoisia kirjoja?

Elokuinen viikonloppu

Viikonlopun vietimme juuri siten, miten elokuinen viikonloppu pitääkin viettää: olimme mökillä keräämässä viinimarjoja. Punaisia tuli melkoisen paljon, ja touhuun saatiin kulumaan monta tuntia, kun aina välillä piti pysähtyä ihmettelemään tikkaa, kaunista maisemaa, ihanaa aurinkoa tai viinimarjapensaan lehdillä kiipeilevää ötökkää.

Illalla palkitsimme itsemme marjojen keruusta, puutarhan villiintyneiden saniaisten niittämisestä ja auton pesemisestä. Lämmitimme saunan ja nautimme parituntisesta saunomisesta ja uimisesta. Elokuinen järvi oli vielä sen verran lämmin, että saunan jälkeen pystyi uimaan pitkiä kierroksia.

Saunan jälkeen laitoimme vielä kalan savustumaan. Ihanan, ulkona syödyn illallisen jälkeen päätimme nauttia elokuisesta pimeästä mutta lämpimästä illasta nuotion ääressä.

Ärsyttävä lehtimyyjä

Minulle soitti eilen illalla maailman ärsyttävin lehtimyyjä. Sanoin heti, kun hän oli esitellyt itsensä, että en aio missään tapauksessa tilata mitään lehteä. Hän sanoi, ettei tässä olekaan kyse siitä, vaan hän tekee tutkimusta erilaisten lehtien imagoista ja toivoisi minun vastaavan muutamaan kysymykseen. No, minä tietysti vastasin, koska sinä vaiheessa luulin auttavani jotain onnetonta opiskelijaa joka jostain syystä tutkii lehtien imagoja.

Vastausteni jälkeen soittaja sanoi, että kiitoksena ajastani hän lähettäisi minulle maksutta jonkun lehden. Arvelin, että kyseessä on yksi numero, joten valitsin lehden. Sen jälkeen minulle kerrottiin, että tätä upeaa lehteä tulee minulle nyt kahdeksan kuukauden pätkä. Siinä vaiheessa epäluuloni heräsi ja sanoin uudestaan, että en siis halua tilata mitään lehteä. Soittaja vakuutteli, ettei siitä ole kyse. Tarkistin vielä, eikö tämä kahdeksan kuukauden jakso todellakaan maksa minulle yhtään mitään? Soittaja sanoi että eihän toki.

Asia kuulosti siis aivan selvältä, olinhan sanonut moneen kertaan että mitään en tilaa, ja tarkistanut vielä uudelleen, ettei tämä maksa minulle mitään. Tämän jälkeen soittaja kuitenkin sanoi, että koska hän lähettää minulle ystävän lahjana kahdeksan kuukauden lehdet, niin minäkin voisin ystävän lahjana tilata siihen päälle viiden kuukauden lehdet. Minä sanoin nyt kolmatta kertaa että en tilaa mitään, mutta että ne ilmaiset lehdet voin toki ottaa. Tähän myyjä totesikin, että se ei käy. Pitää tilata viisi kuukautta, muuten ei tätä ystävän lahjaakaan lähetetä.

Normaalisti suhtaudun puhelinmyyjiin ystävällisesti, hehän tekevät vain työtään. Tällä kertaa myyjän käytös oli kuitenkin niin asiatonta, että sanoin tiukasti mielipiteeni hänen myyntityylistään. Minulla oli mennyt paljon aikaa puheluun, jota aluksi kuvittelin tutkimukseksi. Jos minä sanon heti aluksi, että en tilaa mitään, ja toistan sen vielä kaksi kertaa uudelleen saman puhelun aikana, niin miksi ihmeessä kannattaa vielä yrittää naamioida soittonsa tutkimukseksi ja lehden myynti ystävän palvelukseksi? Kuluuhan tällaisessa paljon myyjänkin aikaa hukkaan. Todennäköisesti joka päivä saa jonkun höynäytettyä, eihän tuollaista muuten kannattaisi tehdä. Ala-arvoista toimintaa, sanon minä.

Virossa

Tänään onkin sitten jo kesäloman viimeinen päivä. Loppuloma kului kuin hujauksessa Viron kiertomatkalla. Näimme reissullamme kovin erilaisia paikkoja, mutta kaikkia niitä yhdisti kauneus, ihmisten ystävällisyys, sööttiys ja rauhoittava olo. Virossa on paljon linnoja, ja mekin käväisimme matkallamme neljässä linnassa.

Aloitimme matkamme Toilasta, jossa nautimme kylpylälomasta. Seitsemän erilaista saunaa, uima-altaat ja hieronnat saivat matkan alkamaan rentoutuneesti ja mukavasti. Kylpemisen ohella ehdimme käväistä Narvassa Venäjän rajalla, sööttiäkin söötimmässä Sillamäessä sekä kaivoksessa Kohtlajärvellä.

Seuraava kohteemme oli Otepää. Siellä maisema muuttui mäkiseksi ja järvien halkomaksi. Illalla istuimme hotellissamme drinkillä ja katselimme kaunista järvimaisemaa, päivällä vietin tunnin verran järven rannalla. Otepäästä ajoimme Viron korkeimmalle mäelle, Munamäelle, ja jatkoimme sieltä matkaamme Latviankin puolelle.

Matkallamme kohti Pärnua pysähdyimme Viljandin folkmusiikki-festivaaleilla, joilla kävimme kuuntelemassa yhden konsertin. Tunnelma oli aivan mainio, aurinko paistoi ja ihmiset tanssivat ja nauttivat elämästään. Pärnu puolestaan muistutti etelän rantalomakohteita, ranta oli pitkä ja hiekka hienoa, ja vesikin riittävän lämmintä uimiseen. Keskustan kävelykatu oli kaunis ja kaupungissa oli hyvin paljon turisteja, etenkin suomalaisia.

Saarenmaalla asuimme vanhassa kartanossa, joka jo itsessään oli elämys. Elämys oli myös Saarenmaan kaunis luonto, ihanat rannat ja tietysti Kuressaaren kaupunki, jossa sijaitsi Baltian maiden parhaiten säilynyt vanha linna.

Tällä kertaa vietimme Tallinnassa ja Tartossa vain lyhyet hetket, sillä ne olivat meille tuttuja kaupunkeja jo etukäteen. Saimme huomata, että Viro on paljon muutakin kuin Tallinna ja Tartto. Seuraava Viron matka on jo suunnitteilla.

Kuvassa on Rakveren linna.