Tahkolla

Nilsiän Tahkovuori sai kunnian olla yhteisen kesälomamme ensimmäinen matkakohde. Pitkähköstä matkasta huolimatta vietimme paikanpäällä vain kaksi yötä, ja kun lähes koko ajan vielä satoi, emme ehtineet kovin paljoa puuhastella. Nilsiän kirkko ja tori on kuitenkin nyt bongattu, samoin Kuopion satama. Melkoista sankaruutta osoitimme siinä, että sateesta huolimatta kiipesimme Tahkovuoren huipulle. Urakan jälkeen kiitimme majoituspaikkamme varustelutasoa, sillä vaatteemme ja kenkämme pääsivät kuivauskaappiin ja me itse pääsimme lähes heti lämpimään saunaan. Kämppämme tarjosi onneksi myös kylpytakit, joista oli suuresti iloa, kun ainoat vaatteemme kuivuivat kuivauskaapissa. Sateesta huolimatta reissu oli mainio. Majoituspaikkamme oli todella upea ja seura erinomaista. Lisäksi viiden tunnin junamatka kaikessa rasittavuudessaan kuitenkin irrottaa arjesta tehokkaasti.

Viimeinkin maisteri

Yhteiskuntatieteiden maisterin todistukseni on hyväksytty eilen. Todistus on vielä yliopistolla, sillä en viitsi Tampereelta asti lähteä sitä hakemaan, vaan pyysin yliopistoa postittamaan sen minulle. Olo on vielä jotenkin epätodellinen, varmaan uskon tämän todeksi vasta sitten, kun se todistus on todellakin kädessäni, jos ihan vielä sittenkään.

Opiskeluaikaani on mahtunut paljon, aloitinhan opinnot jo vuonna 1997 (todellakin, 90-luvulla!). Vapaasta sivuaineoikeudesta riehaantuneena opiskelin summittaisesti vähän sitä sun tätä, kaikkea mikä maistui kivalta. Vähän naistutkimusta, vähän rauhantutkimusta, vähän Latinalaisen Amerikan opintoja, kaikenlaista. Pakolliset yhteiset opinnot ja kielet jätin odottelemaan parempaa aikaa, kuka sitä nyt tylsyyksiä viitsii opiskella.

Kaiken opiskelusta yli jäävän ajan (lue: lähes kaiken ajan) käytin opiskelijapolitiikkaan. Vuonna 2000 pääsin ylioppilaskunnan hallitukseen, vieläpä varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2001 vietinkin sitten omaksikin yllätyksekseni Helsingissä SYL:n hallituksessa. Yllätys se oli siksi, että omalla taustaryhmälläni SONK:lla oli liittokokouksessa vain yksi ääni. Opiskelijapolitiikka voi olla yllättävää.

SYL-vuoden jälkeen opiskelu ei pyörinyt enää mielessäni edes pienenpienenä ajatuksena taustalla. Ryhdyin kansanedustajan avustajaksi (huippua, oman alan työ!) ja SONK:n puheenjohtajaksi (huippua, opiskelijapolitiikkaa oikein kunnolla!).

Vaikka itse olin siirtänyt ajatuksen valmistumisesta pois prioriteettilistan kärjestä, eivät muut ihmiset jostain syystä pystyneet unohtamaan asiaa. Kuulin jatkuvasti muistutteluja valmistumisen tärkeydestä. Hätäpäissään lupasinkin sitten vuonna 2007, että valmistun kyseisen vaalikauden aikana. Kun vuonna 2009 irtisanouduin töistä ja ryhdyin opiskelijaksi, alkoikin olla jo kiire, varsinkin kun koti on Espoossa ja Tampereella odottivat ne kaikki tylsät pakolliset luennot, jotka ensimmäisellä opiskelukerralla olin jättänyt odottamaan parempaa aikaa. Toisinaan on tilanteita, jolloin kaikki aikanaan ei ole hyvä motto.

Pistin hihat heilumaan, istuin luennoilla ja junassa, ja kesällä 2010 valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. Syventävien opintojen kanssa tuli hieman hoppu, olinhan luvannut valmistua vaalikauden aikana, ja vaalikausi läheni uhkaavasti loppuaan. Todistuksen sain siis eilen, joten maisteriksi en ihan onnistunut valmistumaan lupaamallani vaalikaudella. Hallitusohjelmaneuvottelujen yllättävä venyminen kuitenkin pelasti tilanteen, sillä nyt voin kehua valmistuneeni tällä hallituskaudella, ja sehän on melkein sama asia.

Pikkuapulaisen kasvimaa

Pitkä ja ihanan lämmin helatorstaiviikonloppu vierähti auvoisasti mökillä. Lauri kävi perjantaina töissä, mutta me muut lojuimme mökillä ihanan toimettomina. Aurinko oli lämmittänyt järviveden niin lämpimäksi, että kävin joka päivä uimassa. Saunomisen ja päiväkahvien lomassa ehdimme myös nukkua päiväunia ja paistaa lettuja nuotiolla. Lauri ehti lisäksi vähän rakentaa ja maalata, muut eivät jaksaneet näin lämpimällä ilmalla juuri rehkiä.

Sen verran me muutkin teimme hommia, että kasvimaa laitettiin kuntoon pikkuapulaisen kanssa. Minä näytin, mihin kohtaan siemenet pitää asetella, ja pikkuapulainen sitten asetteli ne. Ikävä kyllä pehmeään kasvimaahan on parivuotiaan helppo kellahtaa, ja tietysti kellahdus pitkin pituuttaan tapahtui juuri silloin, kun multaan oli kipattu kaksi kastelukannullista vettä. Pikkuapulaista moinen vain nauratti, enkä minäkään joutunut pyykkihommiin, vaan ne hoiti pikkuapulaisen äiti. Nyt on sitten istutettu siisteihin riveihin kesäkurpitsaa, porkkanaa, kurkkua, herneitä, mansikkaa ja retiisiä. Lisäksi on istutettu sinne tänne sipulia, sillä juuri siinä kohdassa pikkuapulaisen huomio herpaantui ja sipulin siemenet lentelivät mikä minnekin.

Kuvassa iltanuotio odottelee lettupannua.