YTK

Valmistuin tänään yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. En aio pitää mitään juhlia, sillä jatkan heti syksyllä opintoja, juhlin sitten kun on maisterin paperit kädessä. Kandidaatin tutkinto tuntuu silti henkisesti tärkeältä virstanpylväältä. On mukava tietää, että kevään tiukka opiskelutahti on johtanut johonkin konkreettiseen. Tuntuu myös jotenkin keveämmältä jatkaa opintoja syksyllä, kun yksi osio on selvästi takanapäin.

Kandidaatin tutkinnon palauttaminen on mielestäni hyvä homma. Toivoisin, että sitä arvostettaisiin Suomessakin enemmän työmarkkinoilla. Monissa muissa maissa suoritetaan pelkkä kandidaatin tutkinto, meillä Suomessa taas tuntuu siltä, ettei kandidaatin tutkinnolla ole juuri arvoa. Opiskelu tuntuisi helpommalta ja paremmin jäsennellyltä, jos voisi aloittaa opiskelut sillä asenteella, että nyt opiskelen kolme vuotta kandidaatiksi ja sen jälkeen minulla on tutkinto, jolla voin mennä töihin. Muutaman työvuoden jälkeen maisteriopinnot tuntuisivat taas kiinnostavilta, ja opinnoista saisi enemmän irti, kun takana olisi muutaman vuoden työkokemus omalta alalta. Tämän sanon ihan kokemuksesta.

Retki maalle

Eilen teimme retken maalle Mikan ja Marjan uudelle maatilalle. Olipa ihana aurinkoinen päivä maalla! Pääsimme ihmettelemään valtavaa navettaa, johon mahtuu 12 lehmää ja lisäksi valtava määrä kaikenlaista muuta. Lisäksi näimme pellon, jolla kasvaa ruokohelveä ja kerät, joille ruokohelve on kerätty odottamaan, että ostaja sen noutaa. Ihastelimme myös traktoria sekä metsäkärryä, jolla voi kerätä puut metsästä. Kaikenlaista uutta ihmeteltävää kaupunkilaisille.

Paluumatkalla teimme vielä turistikierroksen Pyhtäällä, jonka päänähtävyys oli keskiaikainen kivikirkko. Hetken aikaa ihastelimme myös Loviisaa. Helsingissä kävimme vielä Vanhankaupunginkoskella, sielläkään en ollut käynyt koskaan ennen.

Yhteisen loman aloitus

Nyt on Laurinkin loma alkanut, tai tarkemmin sanottuna se alkoi jo perjantaina. Aloitimme yhteisen lomamme mökillä kavereiden kanssa. Huomattavan suuri osa ajasta kului saunassa, nuotiolla ja herkutellen. Saunoimme illalla ja aamulla, ja osa käväisi uimassakin. Nuotion äärellä parannettiin maailmaa, grillattiin makkaraa ja paistettiin lettuja. Herkutteluosioon kuului savustettu kala, grillatut pihvit ja (erityiskiitos kokille) grillattu ananas.

Mökillä lomafiilis tulee kuin itsestään. On hirveän helppoa unohtaa mikä päivä on meneillään, kun jokaisen päivän kulku on ihanan samankaltainen. Aamulla voi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Sitten aamiainen. Sen jälkeen voi vaikka makoilla laiturilla auringossa kunnes tulee nälkä. Sitten jotain ruokaa, ja sen jälkeen jaksaakin ryhtyä saunan lämmittämiseen. Tuntikausia saunomista, välillä uiden ja pihalla filosofoiden. Sen jälkeen vielä ruokaa ja loppuilta kuluukin nuotion ääressä. Jos siinä vielä tulee nälkä, voi aina grillata makkaraa tai paistaa lettuja.

Tällaisen päivän jälkeen nuotion äärellä keskustelimmekin siitä, olisiko yksinkertaisempi elämä parempaa elämää. Miksi kannattaa juosta uran ja paremman palkan perässä, kun vähemmälläkin tulisi toimeen ja jäisi enemmän aikaa istua nuotion äärellä ja tuijotella järveä. Silti tämänkin maailmanparannustuokion jälkeen nuotio ja järven tuijottelu kuuluvat kesälomaan, mutta juuri tällä hetkellä se riittää.

Tunnelmia puoluekokouksesta

Miia pyyteli tänne kommentteja puoluekokouksesta. Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta kommentoinpa kuitenkin. Itselleni jäi kokouksesta hyvä fiilis, tunnelma tuntui olevan eteenpäin suuntautunut ja hyväntuulinen. Asioista keskusteltiin, väiteltiinkin jopa, kuten sosialidemokraattien puoluekokouksessa on tapana tehdä. Kuitenkaan keskusteluista ei jäänyt riitaisaa oloa, vaan pelkästään sellainen olo että asiakysymykset ovat meille tärkeitä. Illanviettokin oli sen verran hauska, että valvoin pidempään kuin minulla yleensä on tapana. Se ei tarkoita että olisin valvonut aamuun saakka, ja olin silti ensimmäisiä nukkumaan menijöitä, mutta omat rajani ylitin. Uskon, että 500 kokousedustajaa aiemman 350 sijasta nostatti osaltaan tunnelmaa.

Itse en ollut paikalla kokousedustajana vaan valiokunnan sihteerinä, kuten edelliselläkin kerralla. Edelliskertaan verrattuna valiokuntatyö sujui mielestäni hienosti. Osaltaan se voi johtua siitäkin, että itselläni oli nyt enemmän kokemusta sihteröinnistä. Väitän kuitenkin, että osaltaan se johtui myös kokousedustajista. Tällä kertaa valiokunnan osallistujat sanelivat muutosehdotuksensa selkeästi, eikä ”sihteeri voi sitten aamuun mennessä muotoilla tähän jotain”- kohtia tullut. Edelliseen kertaan verrattuna erilaista oli siis se, että nyt ehdin molempina iltoina mukaan illanviettoon alusta asti.

Kokousedustajat ansaitsevat tällä kerralla kiitoksen myös siitä, että muutosesitykset tulivat sovittuun aikarajaan mennessä. Juuri näin sihteeri toivoo toimittavan.