Pikkujoulukausi

Pikkujoulu- ja glögikausi on viimeistään nyt alkanut. Joulukuu on takuulla koko vuoden vähiten tuottavaa aikaa työpaikoilla, kun yhteistyötahot järjestävät glögejä ja useimpien ihmisten kalenteriin on tungettu enemmän pikkujouluja kuin sinne oikeastaan mahtuisi. Pikkujoulusesongin jälkeen joululoma tuleekin sitten tarpeeseen, joulupyhien aikaan ehtii hyvin toipua pikkujoulujen ja glögien aiheuttamasta rasituksesta.

Oma pikkujoulukauteni alkoi eilen, kun vietimme taloyhtiön pikkujouluja meillä kotona. Jos et ole vielä koskaan tanssinut macarenaa naapureidesi kanssa, suosittelen tilanteen korjaamista vielä tämän pikkujoulukauden aikana. Toivottavasti saamme samalla porukalla seuraavat juhlat järjestettyä ennen kuin pikkujouluaika seuraavan kerran koittaa.

Kosijan putti

Kävin eilen katsomassa Opera Pienon oopperan Kosijan putti. Nuorten taiteilijoiden oopperayhdistys oli sijoittanut Mozartin Cosi fan Tutten tapahtumat golfkentälle ja nykyaikaan. Sisarukset olivat golfia pelaavia hienostoneitejä, eikä Despina ollut kamarineito vaan golfin opettaja. Muuten juonikuvio kulki lähes kuten alkuperäisessäkin teoksessa.

Ooppera esitettiin suomeksi, ja käännöksen onnistumisesta täytyy antaa täysi kymppi. Monta kertaa nauroin ääneen, niin hauskoja ja välillä härskejäkin sanoitukset olivat. Myös näyttelijäntyö ansaitsee tunnustuksen. Ensi-illan aluksi laulajien äänet tuntuivat vähän hukkuvan musiikin alle, mutta se korjaantui hyvin nopeasti. Jos haluat viettää nautittavan illan jonka aikana saa nauraa useaan otteeseen, suosittelen tätä. Mutta kiirehdi, esityksiä ei ole montaa.

Joulukalenteri

Anun blogissa pohdittiin, voiko aikuisilla olla pehmoleluja. Minä olen tänään pohtinut, voiko aikuinen innostua joulukalenterista. Itse ostin joulukalenterin jo hyvissä ajoin ystäväperheen lapselta, joka myi partiolaisten joulukalentereita. Olin kalenteriini kovasti tyytyväinen: kaunis, perinteinen kuvakalenteri, jonka ostamalla voin tukea tutun lapsen harrastusta. Ja mikä parasta, kalenteri alkaa jo 30.11. Saan siis varaslähdön joulukalenteriaikaan.

Lähikauppaamme joulukalenterit tulivat marraskuun alussa. Useimmat niistä olivat kammottavan näköisiä, suuria, eivät yhtään jouluisia ja maksoivat kaksikymmentä euroa. Joukossa oli kuitenkin muutama kahden euron arvoinen suklaakalenteri, jossa Nalle Puh ystävineen koristeli joulukuusta. Ajattelin, että juuri tuon minä noista valitsisin, jos olisin lapsi. Viikon kuluttua huomasin, että kaikki Puh-kalenterit olivat kaupastamme loppuneet, jäljellä oli vain niitä suuria ja kammottavia.

Tänään kävimme toisessa, suuremmassa kaupassa ostamassa lamppua joulukynttelikköön. Kassajonossa seistessämme katseeni harhaili ympäri kauppaa, ja silloin näin ne. Kolme viimeistä Nalle Puh-joulukalenteria. En voinut itselleni mitään, vaan jätin Laurin jonoon ja säntäsin ostamaan kalenterin. Nyt minulla on siis kaksi joulukalenteria, kuvallinen ja suklaata sisältävä. Bussissa mietin hetken, oliko tämä nyt aivan aikuismainen tempaus. Täytyy kuitenkin tunnustaa että olen innoissani molemmista kalentereistani.

Uusi harrastus

Aloitin eilen uuden harrastuksen, balletonen. Balletonessa tehdään baletin liikesarjoja, mutta ei kuitenkaan koreografiaa mihinkään kokonaiseen balettiteokseen. Olimme ystäväni kanssa eilen ensimmäistä kertaa mukana, eikä kummallakaan ole minkäänlaista balettitaustaa. Muu porukka puolestaan oli harjoitellut koko syksyn.

Ohjaaja osasi onneksi ottaa uudet hyvin vastaan, ja tunti taisi kulkea aika pitkälti meidän ehdoilla. Vanhat konkaritkin saivat muistella uudelleen kaikki perusasiat, kun meille opetettiin baletin perusasentoja. Muut osasivat tehdä hienoja kaaria myös käsillä, me pidimme vielä toistaiseksi käsiä lanteilla ja yritimme saada jalat toimimaan edes suunnilleen samaan suuntaan kuin muillakin. Se olikin ihan yllättävän vaikeaa.

Innostuin kuitenkin uudesta harrastuksestani aivan hurjasti. Olisipa hienoa, jos vuoden kuluttua osaisin tehdä liikkeitä niin, että kädetkin toimisivat samaan aikaan ja hypätä niin, että ohjaajan toive nähdä hypyn aikana kaksi suoraa jalkaa voisi toteutua.

Häähumussa

Juhan ja Susun lauantaina juhlittujen häiden kunniaksi saapuivat Leila ja pojat Genevestä ja Anni ja Felix Floridasta. Leila ja pojat vierailivat työpaikallani, ja luulen että pojat olivat aika iloisia vierailuunsa.


Annin ja Felixin kanssa puolestaan kävimme mökillä. Kuilu Floridan ja suomalaisen syksyn välillä on melkoinen. Mökille saapuessamme oli pilkkopimeää. Jätimme auton ylös ja lähdimme kulkemaan polkua pitkin alas kohti mökkiä taskulampun valossa. Aamulla toistimme saman, joskin silloin etsimme tietämme ylös kohti autoa, taas taskulampun kanssa. Sauna ja takkatuli lämmittivät, mutta Felix nautti kuitenkin aamiaisen takki päällä, sen verran viileämpää täällä oli kuin kotioloissa.

Häät olivat ihanat ja tunnelmalliset, ja kaikki sujui hyvin. Alun köhimisen jälkeen saatiin soppatykkikin toimimaan. Sattui vielä niin, että tunsin häistä muutamia vieraita muista yhteyksistä, sillä maailma tunnetusti on pieni. Näissä häissä onnistui täydellisesti se, mikä häissä on tärkeintä: juhlat olivat hääparin näköiset.

Jouluvalot

Olen antanut pimeydelle periksi ja laittanut jouluvalot ikkunaan. Ja voi kuinka kauniisti ne valaisevatkaan! Myönnän, että syysmyrskyä vasten tähdenmuotoinen jouluvalo saattaa näyttää hätiköidyltä, mutta juuri nythän niitä valoja tarvitaan kun on pimeintä.

Muiden joulukoristeiden suhteen olen asettanut itselleni rajoituksia. Muut koristeet kuin valot saa laittaa vasta joulukuussa. Joulukuuseen saa ostaa vain yhden koristeen joulua kohden, muuten hukumme koristeisiin. Muidenkin koristeiden ja kaikenlaisten jouluhärpättimien kanssa on pidettävä jonkinlainen raja. Minun koristelutyyliini sopii hyvin Tiimarin mainos: Aina voi olla joulumpaa.

Myös syömisen ja leipomisen suhteen joudun asettamaan rajoja. Jouluruokia ja herkkuja saa alkaa valmistaa ja syödä vasta joulukuussa. Tästä olen kyllä lipsunut, sillä pipareita olen jo leiponut ja syönyt. Tunnustan, että olen myös juonut glögiä.

Pienenä leikin joulua kesälläkin. Laitoin mummin ostamaan kaupasta pipareita ja kynttilöitä, sitten vedin verhot eteen, sytytin kynttilän ja mutustin hartaasti pipareita ja lauloin joululauluja. Mumminkin piti laulaa ja syödä pipareita, muutenhan joululeikkini ei olisi tuntunut aidolta. Kun olin kasvanut isoksi, mummi tunnusti, että toisinaan tympi leikkiä joulua kun ulkona verhojen takana oli mitä kaunein kesäilma.

En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä jouluna on ehdottomasti oltava Suomessa. Minä vietän joulua koko joulukuun, joten varsinaisen jouluaaton voin aivan hyvin olla ulkomailla, kuten viime jouluna olimme. Jouludrinkki meren rannalla tai aattouinti uima-altaalla ei sekään ole hullumpi tapa viettää joulua.

Ivanov

Perjantaina kävimme Kaupunginteatterissa katsomassa Ivanovin. Näytelmän alku tuntui pitkäveteiseltä, en oikein saanut otetta. En tiennyt, keitä lavalla jutustelevat ihmiset ovat, mitkä ovat heidän keskinäiset suhteensa ja missä ajassa ja paikassa he ovat. Kaikki tämä olisi varmasti ollut selkeämpää, jos olisin tuntenut alkuperäistekstin.

Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin sisään tarinaan ja tutustuin sen ihmisiin. Toisella puoliajalla nautin, odotin mitä tapahtuu ja elin ihmisten suruissa ja iloissa mukana. Jälkeenpäin totesimme, että Ivanov sairasti masennusta jota ei toki tunnistettu Tsehovin aikaan, mutta joka tänä päivänä olisi pystytty diagnosoimaan ja hoitamaan. Masentunut Ivanov aiheutti läheisilleen paljon hämmennystä ja tuskaa. Näytelmä oli kuitenkin myös hauska, ja synkähköstä aiheesta huolimatta nauroimme paljon.

Teatterin jälkeen törmäsimme Wessiin, joka oli käymässä Tampereelta. Iloksemme saimme hänet raahattua meille yöksi, joten ehdimme rupatella vielä lauantaina ennen kuin Wessi hyppäsi junaan ja me lähdimme ystävien luo perinteisiin talvijuhliin.

Tunnekuohuja

Obaman vaalivoitto sai minut iloisen tunnekuohun valtaan. Yritin ensin toppuutella kuohahdustani muistuttamalla itselleni, että hän ei ole supermies ja edessä tulee olemaan suuria haasteita. Lisäksi hän on kuitenkin Yhdysvaltain presidentti ja tulee ajamaan sen mukaista politiikkaa. En siis uskalla esimerkiksi odottaa, että Obaman kaudella sodat maailmasta loppuisivat.

Pienen toppuuttelut jälkeen kuitenkin päätin, että kyllä ihminen saa liikuttua politiikan vuoksi kyyneliin ja hyppiä ilosta, edes hetken verran. Uskon, että Obama haluaa saada ja saa muutoksia aikaan ainakin sisäpolitiikassa. Uskon, että maailma, tai ainakin Yhdysvallat, on tämän jälkeen himpun verran parempi paikka. Joka tapauksessa olen liikuttunut siitä, että valkoiseen taloon muuttaa musta perhe. Jotain on muuttunut jo nyt, ainakin henkisessä ilmapiirissä. Näissä vaaleissa muuttui mahdolliseksi se, minkä olisi pitänyt olla mahdollista aina, mutta ei kuitenkaan tosiasiassa ole ollut.

Täytyy tunnustaa, että ei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun liikutun poliittisten valintojen vuoksi, minä olen aika hyvä liikuttumaan. Ilostuin lähes kyyneliin myös silloin, kun Jutta Urpilaisen valinta SDP:n puheenjohtajaksi varmistui. Silloinkin iloitsin henkisen ilmapiirin muuttumisesta, kun puheenjohtajaksi valittiin nuori nainen.

Elokuvissa

Lauantaina kävimme Jaakon kanssa katsomassa elokuvan Niko - lentäjän poika. Elokuvasta ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, ja huumoriakin oli saatu kivasti mukaan. Lumiset maisemat ja revontulet olivat taidokkaasti tehtyjä ja todella aidon näköisiä. Minua hieman häiritsi se, että elokuvassa joulupukin porot istuivat baarissa ja harrastivat irtosuhteita, mutta lapsikatsoja ei moista viittausta varmasti huomannut. Mielestäni tässä elokuvakokemuksessa hauskinta oli kuitenkin yleisö, joka koostui pääosin lapsista. Lapset nimittäin kommentoivat näkemäänsä aika kovaäänisesti, toistivat ääneen hauskoja kohtia ja Korvatunturille tultaessa yleisöstä kuului haltioitunut waauu. Olisipa hauskaa, jos aikuisetkin eläytyisivät elokuviin samalla tavalla.

Vietimme viikonloppuna myös toista hääpäiväämme. Tuntui hieman hankalalta keksiä, mitä erityistä tekisimme hääpäivän kunniaksi, sillä olemme pitäneet tapanamme viettää joka perjantai romanttisen illan kahdestaan. Silloin laitamme hyvää ruokaa, kuuntelemme hyvää musiikkia ja syömme kynttilänvalossa hyvästä viinistä nautiskellen. Hääpäivänämme halusimme tehdä jotain erityistä, mutta jokaviikkoisesta yhteisestä illastamme on vaikea pistää paremmaksi. Lopulta päädyimme viettämään muuten samanlaisen illan kuin vietämme muutenkin kerran viikossa, mutta piristimme iltaa kuohuviinillä ja häävalokuvien katselulla.