Egyptissä

Terveisiä Egyptistä. Aloitimme matkamme maanantaina Luxorista. Ensimmäinen aistimus oli haju, joka löi vahvasti vasten kasvoja. Kaupungissa on todella paljon hevosia ja aaseja, ja niiden jätökset lojuvat pitkin katuja aiheuttaen hajun, tai ainakin antavat siihen oman pikantin lisänsä. Toinen huomio oli jatkuva meteli. Paikallisbussit toimivat niin, että pakettiautot ajavat ovi auki ja tööttäävät aina ihmisten kohdalla. Silloin kyytiä haluavan pitää huutaa kovalla äänellä sen paikan nimeä, johon on menossa, ja jos bussi menee sinne, se pysähtyy. Jos ei, pitää jatkaa huutamista seuraavan bussin kohdalla. Auton torvea käytetään muutenkin surutta, aasit huutavat ja miehetkin huutelevat toisilleen ja turisteille kadun yli. Lisäksi rukouskutsu soi viidesti päivässä.

Illalla hyppäsimme hevosrattaiden kyytiin ja ajoimme paikallisten torille. Ei siis turisti-soukiin, vaan sinne, missä paikalliset tekevät ostoksensa. Eipä aikaakaan kun istuimme jo kojussa juomassa teetä ja kinaamassa mausteiden hinnoista. Puolen tunnin kaupankäynnin jälkeen poistuimme mukanamme pussillinen ihanan tuoksuisia mausteita, joita egyptiläisessä keittiössä käytetään.

Vaikka nykyaikainen Egypti tuntuu paikoin rasittavaltakin, ovat kulttuuriaarteet näkemisen arvoisia. Luxorissa haukoimme henkeämme Karnakin ja Luxorin temppeleissä ja kuninkaiden laakson haudoissa sekä naisfaarao Hatshepsutin terassitemppelillä. Kairoon saavuimme eilen rämisevällä yöjunalla, ja täällä olemme haltioituneet pyramidien ja sfinksin juurella. Joulupäivän illallisen söimme Niilillä, samalla kun katselimme vatsatanssiesityksiä ja upeaa miestanssijaa jotka esiintyivät laivassa. Kairossa tutustuimme vielä Egyptiläisen museon ihmeisiin ja Citadeliin.

Vaikka olemme täällä aika lyhyen ajan, kävimme silti Ahmedin ja Heban luona Ismailiassa Suezin kanavan varressa. Menimme lautalla kanavan yli ja kävimme siis myös Siinain niemimaalla.

Hyvää joulua!

Emme tänäkään jouluna lähettäneet joulukortteja, joten tässä kaikille yhteinen joulukortti. Ihanaa, rauhallista, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua kaikille!!

Emmassa

Kävimme eilen Emmassa katsomassa näyttelyn "teetä, taidetta ja keramiikkaa Kiinasta". Teetä ei näyttelystä saanut, taidetta ja keramiikkaakin oli valtavassa hallissa vähänlaisesti. Kiina-kaipuuta piti mennä näyttelyn jälkeen paikkailemaan vielä kiinalaiseen ravintolaan.

Onneksi samaan aikaan oli esillä myös Ole Kandelinin näyttely, josta pidin kovasti. Kandelin oli sairastanut keuhkotautia, viettänyt pitkiä aikoja parantolassa ja kaiken huipuksi elänyt sodan aikana. Hän kuoli 26-vuotiaana, mutta kaikesta tästä huolimatta hänen töitään oli esillä hurja määrä, eikä määrä suinkaan vähentänyt töiden laatua. Kandelin oli modernisti, joka ensimmäisenä suomalaisena siirtyi johdonmukaisesti abstraktiin taiteeseen. Minä pidin hänen jokaisesta erilaisesta luomisen tavastaan matkalla kohti abstraktia.

Lopuksi vielä vinkki Emmalle yleisön saamiseksi. Olimme sopineet helsinkiläisten ystävien kanssa, että tapaamme Emma-museon edessä. Jouduimme odottelemaan heitä jonkin aikaa, sillä ulkopuolella ei missään ollut kylttejä, joissa olisi lukenut Emma. Jokaisessa kyltissä luki WeeGee. Jos siis museota mainostetaan Espoon ulkopuolella juuri Emmana, olisi hyvä laittaa se myös tienviittoihin ja ulkona oleviin kyltteihin.

Vastaus musahaasteeseen

Kannat kattoon! on haastanut minut vastailemaan alla oleviin musiikki-aiheisiin kysymyksiin, joten tässäpä vastauksia:

Mitä tai ketä soittaisit juhlissasi:

1) juhlien aloittamiseen
Usein soitan alkumusiikkina Putumayo World Party-levyä, jonka olemme saaneet tuliaisiksi Saloheimoilta. Hyvä rytmi ja mukavan kansainvälinen tunnelma virittävät juhlaan.

2) tanssimiseen
Viime aikojen ehdoton tanssihitti on ollut Macarena. Se on sen verran älytön biisi, että kaikki uskaltavat heittäytyä sen tahdissa itsekin älyttömiksi. Lisäksi kaikki osaavat helpohkon tanssikuvion, joten kenenkään ei tarvitse pelätä ettei osaisi tanssia. Macarenan jälkeen tanssimaan innostuneen porukan saa helposti jäämään tanssilattialle.

3) kaulailuun
Hääbiisimme, Louis Armstrongin What a wonderful world, saa ainakin minut kaulailemaan :)

4) keskustelun taustalle
Ehdottomasti jazzahtavaa musiikkia, Erin Bode tai Emma Salokoski ovat omia suosikkejani.

5) vikaksi biisiksi
Itsestäni riippumattomista syistä juhlieni viimeisinä biiseinä soitetaan lähes aina vanhoja hevimusavideoita. Mitä kauemmin juhlat jatkuvat, sitä suuremmalla varmuudella näin tapahtuu.

Nastolassa

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä äidin lihapatojen ääressä Nastolassa. Leikittiin eläinten kanssa, saunottiin, ulkoilutettiin koiria, pötköteltiin sekä syötiin ja juotiin hyvin. Kotiin viemiseksikin saimme vielä kassillisen ruokaa ja leivonnaisia, kyllä nyt kelpaa.

Monopoli-ilta

Vietimme eilen Maijan ja Jarin kanssa tosi kivan monopoli-illan. Kaikki oli melkein kuin lapsuudenkin peli-illoissa: kaksi kulhoa karkkia meni alta aikayksikön, minä en taaskaan voittanut yhtään peliä, pelaamista ei voinut jättää vain yhteen kierrokseen ja aika kului huomaamatta. Jotain silti oli lapsuuden peli-iltojen jälkeen muuttunutkin. Limu oli vaihtunut viiniksi ja lihapullat ihanaksi italialaiseksi salaatiksi.

Myös itse peli on kokenut muodonmuutoksen. Pelaajat eivät enää käsittelee rahaa, vaan jokaisella on pankkikortti, jota sitten vingutetaan. Hinnatkin olivat nousseet huimasti. Ennen lähtöruudun ohittaessaan sai muistaakseni neljä tuhatta markkaa, nyt summa oli kaksi miljoonaa euroa. Samalla kaavalla olivat nousseet tonttien ja talojenkin hinnat. Sattuma-kortissa kerrottiin yksityiskoulujen maksun olevan 1,5 miljoonaa. Niin se maailma muuttuu.

Liikuntakiellossa

Jalkaani vaivaa vanha rasitusvamma, joka on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, ja joka aina silloin tällöin muistuttelee olemassaolostaan. Se ei pidä pitkistä vaellusretkistä, vaikka olikin yllättävän yhteistyökykyinen häämatkamme vaellusreissulla. Se ei myöskään pidä laskettelusta silloin kun yrittää lasketella viikon ajan joka päivä. Tennistä jalka ei ole suostunut harrastamaan enää kymmeneen vuoteen. Nyt on osoittautunut, että se ei taida pitää baletistakaan.

Nyt jalka siis taas huutaa, joten päätin käydä näyttämässä sitä lääkärillä kunnon särkylääkkeiden toivossa. Ei olisi pitänyt, sillä lääkkeiden lisäksi sain loppuvuodeksi liikuntakiellon. Kurjuuksien kurjuus. Jouluksi on kyllä suunnitteilla paljon kävelyä, joten silloin aion laistaa liikuntakiellosta, mutta seuraavat kaksi viikkoa lienee syytä totella lääkärin neuvoa. Jos siis vaikutan hermostuneelta, yrittäkää ymmärtää.

Itsenäisyyspäivän juhlat

Itsenäisyyspäivän juhlat on taas vietetty perinteiseen tapaan: laitoimme Veeran kanssa ruokaa, söimme hyvin ja katsoimme porukalla linnan juhlia. Tällä kertaa juhliimme osallistui myös egyptiläinen ystävä, joka pääsi ihmettelemään suomalaista itsenäisyyden juhlintaa. Mahtoi vaikuttaa vähintäänkin oudolta, että porukka kokoontuu television ääreen katsomaan ja kommentoimaan eliitin juhlimista. Kun Yle vielä kättelykierroksen jälkeen päätti kerrata parhaat puvut, alkoi Ahmedia jo naurattaa.

Vähän jäi harmittamaan se, että selostajat eivät tunteneet muita suurlähettiläitä kuin pohjoismaiset, eikä muista oikeastaan oltu edes kiinnostuneita. Suurlähettiläiden kättelyn aikana kuvattiin mm. linnan lamppuja sekä Sirkka Mertalaa. Kai niiden arvioitiin kiinnostavan yleisöä enemmän kuin suurlähettiläiden. Meitä olisi kiinnostanut Egyptin lähettilään saapuminen, mutta se jäi nyt näkemättä.