Iltakävelyllä
Leivottuani valtavan kasan korvapuusteja lähdimme iltakävelylle. Soukka osoitti taas ihastuttavan maalaisuutensa, juuri sen mistä minä niin kovasti nautin. Tässäpä kuva iltakävelyltämme, aivan kotimme nurkilta. Tämän kaverin lisäksi katselimme hevosia, niistä en kuitenkaan napannut kuvaa.
tämän postitti Katri Söder @ 20:07
8 Kommentit:
Kili oli varmaankin odottamassa kevään ensimmäisiä barbeque-bileitä. Onhan se vaihtelua siihen ainaiseen makkaraan.
Lähiruokaa! Nami! Olenkin viimeaikoina potenut syyllisyyttä kaukaa roudatun ruoan syömisestä.
Julmurit! Kili hymyilee ja söpöilee, ja te kutsutte sitä ruoaksi : )
Kaikenhuipuksi kaupunkilaiset sekoilevat vuohien nimityksissä. Tuo meinaan on kuttu, eli vuohiäiti, josta tulee kilejä, eli vuohilapsia, kunhan kuttu kohtaa pukin (jota ei enää tarvine määritellä).
t. Maalaishiiri
Niin, täydennys vielä. En kyllä kuttua söisi, on aika puisevaa kuulemma. Mutta vuohenjuusto kyllä kelpaisi.
Edelleen se maalaishiiri
En kyllä tajua, miten tuo voi olla kuttu. Sillä on sarvet!
Terv. Eräs ilmeisesti bilsan tunneilla jotain ihan muuta ajatellut
Jatketaan nyt Anunkin iloksi tätä bilsan tuntia ;) Juu, kutuilla on sarvet. Niin muuten on lehmillä ja vaatimillakin (poronaaras). Uuhilla taas sarvia ei ole kotieläinten sarvipäiden naaraista. Jos joskus vierailee vaikka Korkeasaaressa, tai jossain viihtyisämmässä eläintarhassa, näkee, että vuohieläimillä on kaikilla sarvet. Kililläkin alkaa sarvet pungeta päästä ulos kun hätimiten on päässyt tähän maailmaan. Vuohipukin erottaa kutusta siitä, että sen sarvet ovat mahtavan komeat.
Kelpaa pita-leivän välissä hyvin oli kumpi tahansa.
Lähetä kommentti
<< Home