Ensimmäinen yö aitassa

Nyt on sitten nukuttu ensimmäinen yö uudessa aitassa. Perjantaina saimme ovien ja ikkunoiden tiivistykset valmiiksi ja lauantaina rakensimme sängyn sekä laitoimme ikkunoihin sisäpuolelle vuorilaudat. Lauantaina sitten kannoimme tavaramme aittaan. Kylläpä oli hyvä nukkua! Lauantaina teimme myös pihahommia, eli kärräsimme kavereiden avustamana multaa ja soraa tulevalle pihallemme. Nyt ei puutu pihaltakaan muuta kuin kukkien ja ruohon istuttaminen, riippumatto ja terassin pöytä. Sisältä puuttuu vielä sähköpistokkeet, sängyn pääty, hyllyt ja vaatekaappi. Niin ja tietysti verhot ja matot.

Viikonloppu oli muutenkin ihana ja rentouttava. Juhlistimme talkoisiin tulleiden ystävien kanssa aitan valmistumista nukkumiskuntoon aitan terassilla. Sitten söimme hyvin. Ystävät laittoivat ihanat alkupalat ja jälkiruoan, me puolestaan vastasimme pääruoasta. Herkuttelimme illalla sisätiloissa, mutta aamiaisen valmistimme nuotiolla. Aurinko paistoi ja olo oli kovasti kesäinen.

Canthia

Kävin katsomassa, millainen on Canthia- näytelmä, jossa teatteri Avoimet ovet esittää Minna Canthin novelleja. Esitysympäristö teatterissa on erikoinen, lava on keskellä ja yleisö istuu molemmin puolin lavaa. Katsomossa on myös pöytiä, ja sinne voi ottaa kahvin tai viinin mukaansa. Kun lava on aseteltu näin, on esityksen välttämättä oltava hieman tavallisuudesta poikkeava.

Lavastus ja puvustus olivat hyvin niukkoja ja myös näytteleminen tuntui aluksi olevan hyvin niukkaa. Kuitenkin esitys veti imuunsa, ja pian tuntui kuin olisi ollut sisällä Minna Canthin novellissa, vaikka lavastusta ei ollut nimeksikään. Toisella puoliajalla meno vielä entisestäänkin virkistyi, kun esitykseen tuli mukaan lauluja jotka esitettiin erinomaisen hyvin. Mukaan tuli lisää menoa ja meininkiä sekä raikkaita ideoita, kuten diskomeininkiä mikrofoneineen vuonna 1890.

Niukasta puvustuksesta huolimatta esimerkiksi Fannin nolous vanhempien liiasta pynttäämisestä saatiin hyvin esille, kun vaatteiden vaihtamisen sijaan Fannin päähän iskettiin violetti peruukki. Hieno idea!

Jos pidät Canthin teksteistä, tämä kyllä kannattaa mennä katsomaan. Minä pidän Canthin teksteistä, novellista tyylilajina sekä naiskohtaloista ja ylipäänsä naisen aseman pohtimisesta yhteiskunnassa. Siten pidin myös Canthia- näytelmästä.

Kiovassa

Palasimme juuri Kiovasta, missä vietimme pidennetyn viikonlopun hyvässä lääkäriseurassa. Kiova on uskomattoman ihana kaupunki! Talot ovat kauniita, ja uusienkin talojen arkkitehtuuriin on panostettu. Puistoja on paljon ja ihmiset viettävät niissä aikaansa. Kaupungissa on 400 kirkkoa, me vierailimme niistä kolmessa ja lisäksi luostarin alueella muutamassa. Luostarissa kävimme myös luolassa joka oli alun perin ollut munkkien asuinpaikka. Luolassa ei ollut sähkövaloja ja jokaisen kävijän piti ottaa kynttilä mukaansa ahtaaseen ja ihmisiä täynnä olevaan luolaan. Varsin erikoinen paikka.

Kirkkojen lisäksi kävimme Ukrainan ja Neuvostoliiton yhdistymisen muistomerkillä, lukuisissa ravintoloissa ja baareissa sekä tietysti lääketieteen museossa, lääkärien matkalla kun olimme. Itse asiassa museo kertoi yhtä paljon Ukrainan historiasta kuin lääketieteestäkin, sillä museoon oli rakennettu historiallinen juoni. Kierroksella kerrottiin, että tässä vaiheessa tuli nälänhätä, ja sitten tarvittiin lääkäreitä. Sitten tuli sota, ja taaskin tarvittiin lääkäreitä. Sitten tapahtui vielä Tshernobylin onnettomuus, ja uskokaa tai älkää, silloinkin tarvittiin lääkäreitä.

Ukrainan historiaan tutustuimme myös oopperan avulla. Kävimme Kiovan oopperassa katsomassa esityksen nimeltä Jaroslaw Viisas. Se kertoi Kiovaa 1000-luvulla hallinneesta ruhtinaasta. Ooppera esitettiin ukrainan kielellä, mutta onneksi saimme englanninkielisen käsiohjelman jonka avulla voimme seurata juonta. Ooppera oli kyllä iloinen yllätys. Musiikki oli hyvää ja lavastukseen sekä puvustukseen oli todella panostettu.

Ukraina pyrkii länsimaiseksi maaksi ja haluaa Euroopan unioniin. Kiovassakin oli pilvenpiirtäjiä ja muotiliikkeitä. Välillä kuitenkin tuli melkein sellainen olo kuin olisi Neuvostoliitossa. Esimeriksi baarissa tarjoilija kysyi, millaisen siiderin haluaisin. Sen jälkeen hän kertoi, että heillä on ainoastaan omenasiideriä. Sanoin sitten vähän hämmentyneenä haluavani sellaisen. Siihen tarjoilija tokaisi, että hyvä valinta. Sama toistui ravintoloissa usein. Ruokalista tai viinilista tuotiin pöytään ja se oli runsas. Tilatessa kuitenkin ilmeni, että oikeasti ravintolassa on tarjolla vain yhtä viiniä ja muutamaa ruokalajia. Mutta eipä siinä mitään, kaikki mitä tilattiin oli hyvää.