Katrin blogi

sunnuntaina, syyskuuta 18

Tallinnassa

Kävimme perjantaina Tallinnassa katsomassa Prokofjevin oopperan Rakkaus kolmeen appelsiiniin. Ooppera oli aivan hurmaava! Ensinnäkin Prokofjevin musiikki on todella menevää ja tarttuvaa. Harvoin olen oopperasta lähtiessä hyräillyt jatkuvasti päässä soivaa melodiaa ja kuunnellut samalla, kuinka monet muutkin hyräilevät mennessään. Musiikin lisäksi ooppera tarjosi huikaisevan visuaalisen elämyksen. Taustatanssijat ja kuorot värikkäissä puvuissaan toimivat upeasti osana lavastusta, ja värien loisto oli mahtava. Oopperan juoni oli aivan päätön, ja sitä seuratessa sai kokemuksen Venäjällä 1900-luvun alussa vallinneesta modernistisesta taidesuuntauksesta, johon voi tutustua myös vierailemalla Moskovassa Majakovskin museossa.

Oopperan jälkeen söimme mainiossa ravintolassa, joka kannattaa testata jos vierailee Tallinnassa. Ravintola MEKK ei ole yksi ihanista vanhan kaupungin kellariravintoloista, vaan moderni eestiläinen ravintola. Tunnelma ravintolassa oli mukava, palvelu hyvää ja ruoka erinomaista.

Lauantaina nappasimme mukaamme Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa -oppaan ja lähdimme ratikkaretkelle. Ajoimme ykkösreitin päähän, Kopliin, saakka. Meno raitiovaunussa oli kuitenkin sen verran poukkoilevaa, ettei paluumatka kiskoilla enää huvittanut. Niinpä kävelimme takaisin ja ihastelimme mennessämme vanhoja kauniita mutta rapistuneita puutaloja sekä erilaisia kahviloita ja baareja. Sankarimatkailijan oppaan avulla löysimme esimerkiksi omakotitalon kellariin rakennetun pikkuruisen baarin, jota emme ilman opaskirjaa olisi ulkoapäin baariksi tunnistaneet. Pysähdyimme matkallamme myös torilla, josta olisi voinut ostaa ihan mitä tahansa siankielestä ruosteisiin sähkövatkaimiin.

keskiviikkona, syyskuuta 14

Pikkuporvarihäät

Kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Bertolt Brechtin tekstiin pohjautuvan Pikkuporvarihäät. Odotin älykästä vinoilua keskiluokalle, mutta tällä kertaa piikit menivät kyllä vähän ohi. Brechtin teksti olisi pitänyt tuoda nykyaikaan, nyt näytelmä tuntui hieman vanhentuneelta. Ei nykyhäissä pidetä skandaalina sitä, että morsian on raskaana eikä edes sitä, että morsiamen sisko ajautuu seksisuhteeseen jonkun häävieraan kanssa. Nykyajan keskiluokka ei kehuskele sillä, että huonekalut on rakennettu itse. Eivätkä ihmiset ole enää niin jäykkiä, että uskaliaat vitsit tai laulut herättäisivät syvää paheksuntaa.

Ei näytelmä silti huono ollut. Osan jutuista tunnistin kyllä nykyaikaankin kuuluviksi, ja välillä naurattikin. Paljonkin. Kiusaantuneen hiljaisuuden tunnistin nykypäiväänkin kuuluvaksi ilmiöksi. Myös toisilleen jatkuvasti nälvivä aviopari oli omassa traagisuudessaan aika hauska, ja heille nauraessaan saattoi ajatella, että nuo ihmiset eivät välttämättä ole kaukana nykyajan ihmisistä. Häiden kääntyminen täydeksi katastrofiksi oli kuitenkin mielestäni liioiteltua. Onneksi tarinassa sentään oli edes vähän onnellinen loppu, joka oli lisäksi ihan hauska.

sunnuntaina, syyskuuta 11

Synttärit

Tänä vuonna olen viettänyt synttäreitäni erilaisten kulttuuririentojen merkeissä. Torstaina kävin kavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla nauramassa stand up-komiikalle. Perjantaina jouduin pitämään syntymäpäivien juhlimisesta tauon työmatkan vuoksi, mutta lauantaina oli vuorossa Laurin suunnittelema yllätysten päivä. Aloitimme päivän Ateneumin Lappi-näyttelystä, jonka parasta antia olivat Särestöniemen valtavat ja tunteita herättävät maalaukset. Kesän Lapin matkalla vanha Lappi-hulluuteni palasi ja Lappi muutti taas minuun asumaan, ja siksi nautin Lappi-näyttelystä kovasti.

Seuraava etappi oli design-museo. Kauniiden lasiesineiden ihastelun jälkeen jatkoimme matkaamme elokuviin. Siellä katsoimme Autot 2- elokuvan, joka oli siitä poikkeuksellinen jatko-osa, että se oli jopa parempi kuin ykkösosa. Illallisen jälkeen yllätysten päivä huipentui teatterissa. Katsoimme Helsingin kaupunginteatterin musikaalin Katri Helena. Pääosan esittäjä Sanna Majuri oli aivan kuin Katri Helena. Laulut olivat tuttuja ja tukivat tarinaa mukavasti. Katri Helenasta annettu kuva oli puhtoinen, jopa hieman liian täydellisen tuntuinen, mutta näytelmä tuntui silti todelliselta ja elämänmakuiselta. Mikä ihana tapa juhlistaa syntymäpäiviä!