Katrin blogi

maanantaina, heinäkuuta 20

Upea Moskova

Palasimme juuri Moskovasta, joka on kerta kaikkiaan upea. Euroopan suurin kaupunki, jonne Helsingistä on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Rovaniemelle. Lisäksi matka taittuu venäläisessä yöjunassa mukavasti.

Jotkut asiat Moskovassa tuntuvat omituisilta. Leninin näkeminen arkussaan oli perin outo kokemus. Omituinen, mutta toisaalta myös upea, oli kansantalouden saavutusten näyttelyalue. Alueella oli maailman suurin hotelli, maailman korkein tv-torni (joka on samalla maailman kolmanneksi korkein rakennus), jättimäinen riemukaari sekä valtavia, upeita paviljonkeja joissa on aikanaan esitelty sosialistisen kansantalouden suuria saavutuksia, mutta nyt niissä myytiin krääsää. Keskellä aluetta on valtavan kokoinen kullattu kansojen yhtenäisyyden suihkulähde, jota koristavat kullatut neuvostonuorten patsaat eri neuvostotasavalloista. Nykyään paikka oli suosittu illanviettoalue, jonne nuoret kokoontuvat rullaluistelemaan, pelaamaan pöytätennistä ja istumaan baareissa.

Omituisiin asioihin pitää lisätä vielä Majakovskin museo. Opaskirjamme lupasi sen olevan maailman omituisin museo, ja minusta arvio piti paikkansa. Ainakin se oli omituisin museo, missä minä olen käynyt. Siitä en aio kuitenkaan kertoa enempää sillä sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea.

Matkan hienoimpia kokemuksia olivat Punainen tori, Kreml ja sen kauniit kirkot sekä jokiristeily. Totta kai myös venäläinen ruoka pitää jokaisella Venäjän matkalla lisätä upeiden kokemusten listaan. Näiden lisäksi ihastelimme Moskovan yliopistoa sekä näkymää Varpusvuorilta yli kaupungin. Metroasemat kannattaa Moskovassa myös käydä katsastamassa. Ne on rakennettu palatseiksi kansalle, ja siltä ne tosiaan näyttivätkin. Jokainen asema on erilainen, mutta jokainen on omalla tavallaan upea. On lasimaalauksia, mosaiikkeja, patsaita ja erilaisia kauniita kattokruunuja sekä paljon marmoria.

Olin nyt elämäni ensimmäistä kertaa Moskovassa, mutta takuulla se ei jää viimeiseksi.

torstaina, heinäkuuta 16

Seikkailua Suomessa

Tänäkin kesänä päätimme seikkailla parissa kaupungissa Suomessa. Tällä kertaa kohteemme olivat Hämeenlinna, Tampere ja Kotka. Hämeenlinnassa poikkesimme matkalla Tampereelle, joten siellä kävimme vain linnassa ja jatkoimme sitten matkaamme kohti lasimuseota. Sekä linna että lasimuseo ovat kyllä käymisen arvoisia.

Tampereella matkailu ei tietenkään ole kauhean suurta seikkailua, olenhan asunut siellä neljä vuotta, mutta hauskaa siellä on aina. Yövyimme jälleen Hannun ja Jennin luona, ja heidän kanssaan kävimme näyttämässä Felixille kosken rantoja sekä Pyynikin. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Lenin-museo, mustamakkara Laukon torilla sekä seitsemän tunnin pyrähdys Särkänniemessä Jarin ja Maijan kanssa. Lauri ja Felix juoksivat laitteesta toiseen malttamatta edes syödä välillä. Minä, Maija ja Jari puolestaan nautimme auringosta, hyvästä seurasta ja lounaasta ja juoksimme välillä Laurin ja Felixin perässä valokuvaamassa.

Kotkassa näimme merimuseon, Maretarium-akvaariotalon sekä Katariinan puiston ja Sapokan puiston. Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla sellaisia puistoja kuin Kotkassa!

torstaina, heinäkuuta 9

Tätä varten lomat ovat

Nastolan reissu meni mukavasti, lähes juuri niiden puuhailujen parissa joita edellisessä viestissä uumoilinkin Nastolassa puuhailevani. Niiden lisäksi kävimme katsastamassa terassin, jota ei ollut olemassa silloin kun minä asuin Nastolassa ja verestimme teinivuosien muistoja pussikaljan merkeissä. Koin myös yhden aivan uuden elämyksen: kävin seuraamassa agility-kisoja peräti kahtena päivänä. Agilityssä koirat juoksevat esteradalla, jossa pitää hyppiä esteiden yli ja kulkea putken sisällä, ja kaikki on tehtävä tarkalleen oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti. Myös Nooran kolme koiraa seurasivat kisoja kiinnostuneina.

Nastolasta paluun jälkeenkin loma on jatkunut mukavissa ja rennoissa merkeissä. Felix on saapunut, ja olemme viettäneet aikaamme pääasiassa mökillä. Aurinkoisena päivänä teimme souturetken, löhöilimme riippumatossa, istuimme nuotiolla ja uimme. Felix ui jopa vastarannalle ja takaisin, me muut seurasimme pitkää retkeä veneestä käsin. Sadepäivänä lämmitimme takan, luimme, pelasimme Carcassonnea ja saunoimme. Kaikkina päivinä olemme nukkuneet pitkään ja syöneet hyvin. Välillä kävimme kaupungissa katsomassa Helsinki Cupia, mutta illaksi palasimme taas mökille grillaamaan ja saunomaan. Olin täsmälleen samaa mieltä Felixin kanssa, kun hän uintiretkellä totesi, että tätä varten lomat ovat!