Katrin blogi

keskiviikkona, huhtikuuta 29

Bussitutut

Työkaverien ja siviilikaverien lisäksi minulla on vielä kolmannenkin sarjan kavereita. Tämän porukan nimi on bussitutut. Toisten kanssa juttelen pysäkillä, he kun lähtevät samaan aikaan mutta eri bussilla. Toisten kanssa juttelen bussissa. Matkan aikana ehtii jutella paljon, sillä tietyn porukan kanssa kuljen joka ikinen aamu samalla bussilla, ja matka kestää puoli tuntia. Bussituttuja on niin paljon, että joka aamu ei tule istuttua saman ihmisen vieressä, mutta jokaisen kanssa ehtii vuoden aikana silti jutella valtavan monta tuntia.

Usein bussituttujen kohdalla on niin, että en tiedä keskustelukumppanini nimeä, mutta tiedän hänen puolisonsa, lastensa ja lastenlastensa nimet. Lisäksi tiedän missä hän on töissä, mitä hänen lapsensa harrastavat, mitä hän itse harrastaa, mitä hän tekee kesälomalla ja mitä mieltä hän on asuinalueemme kehittämisestä. Tiedän myös, mitä ruokaa bussituttuni laittavat vapuksi, missä seurassa he vappunsa viettävät ja ovatko he tehneet simaa. Luonnollisesti he tietävät minusta samat asiat.

Bussitutut ovat tärkeä ihmisryhmä, vaikka tapaankin heitä ainoastaan työmatkoilla. Ensinnäkin he saavat työmatkat sujumaan nopeasti ja rattoisasti. Lisäksi bussitutut luovat yhteisöllisyyden tunnetta. Toisinaan he tulevat vastaan kävelylenkillä tai kaupassa, ja silloinkin moikataan ja jäädään hetkeksi juttelemaan. Bussitutut antavat tunteen siitä, että tässä lähiössä minä asun, tämä lähiö on minun kotini.

maanantaina, huhtikuuta 27

Luonnontieteellinen museo

Kävin viikonloppuna pikkusiskon kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Muistan, kuinka jännittävänä pidimme museota lapsina. Silloin siellä oli kaikenlaista sellaista, joka nyt oli remontin aikana poistettu. Ennen esimerkiksi alkoi kuulua virtahevon ääntä, kun astui lattialle virtahevon edessä.

Ääniefektien poistosta huolimatta (ja siitä huolimatta että olen nyt aikuinen enkä lapsi) museo oli yhä hyvä. Täytetyn korpin ääressä pohdin, onko korppi todellakin noin valtavan kokoinen. Sama ajatus tuli pöllöjen ja huuhkajien kohdalla.

Myös maailman synty-osio oli mielenkiintoinen. Näyttely alkoi maailman syntyhetkistä, kulki dinosaurusten ajan läpi ja päätyi tulevaisuuskuvaan, jossa Ahvenanmaa on osa mannerta, ja Suomesta pääsee maateitse Ruotsiin.

Maailman luonto-näyttely ei ollut auki, se aukeaa vasta keväällä 2010. Siitäkin huolimatta suosittelen tätä museota kaikille jo nyt. Myös aikuisille.

torstaina, huhtikuuta 9

Vesijuoksua

Vietimme tänään Laurin kanssa molemmat lomapäivää, ja kävimme uimahallissa kokeilemassa vesijuoksua mummojen seassa. Olipas hauska laji, samaan aikaan sekä leppoisaa rupattelua että melko pätevää liikuntaa. Vesijuoksu on ainoa vesilaji, jota voimme harrastaa yhdessä, jossa olemme suunnilleen samalla tasolla, ja jonka aikana voimme vielä jutella samalla. Suosittelen. Mutta muistakaa päästää mummot ohi, muuten tulee sanomista.