Lukuvinkkejä syksyyn

Jotkut ystävät ovat kertoneet blogissa kesälukemisistaan. Kesän aikana olen minäkin ehtinyt lukea monenlaista, joten tässäpä lyhyesti lukuvinkkejä joilla voi piristää syksyä.

Hannu Raittila: Canal Grande
Upea kertomus suomalaisesta ryhmästä joka lähtee Venetsiaan pelastamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää kaupunkia vajoamiselta. Suomalainen ja italialainen tapa toimia kohtaavat, samoin kohtaa suomalainen byrokratia EU-byrokratian. Lopputulos on, että matka on päämäärää tärkeämpi tässäkin projektissa.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika
Luettuani toisen Hosseinin kirjoista oli ilman muuta luettava toinenkin. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo lämpimällä ja mukaansa tempaavalla tavalla kahden naisen tarinan Afganistanissa. Esiin nousee naisten ahdinko Afganistanissa, mutta myös suuri ystävyys. Leijapoika kertoo, miten käy, kun kaksi eri "heimoon" kuuluvaa lasta ystävystyy. Kirjailijan ote on sellainen, ettei kirjaa voi jättää kesken vaan se on luettava kerralla loppuun.

Torey Hayden: Nukkelapsi
Nukkelapsi on Haydenia tyypillisimmillään. Hayden kertoo työstään puhumattomien lasten parissa ja kuvaa myös lasten kotielämää karmaisevalla tavalla. Kirjat ovat ainakin kertovinaan todellisista lapsista, mutta joka rivillä toivon, että tarinat ovat kuitenkin keksittyjä tai ainakin hyvin liioiteltuja.

Michael White: Firenzen salaliitto
Jännittävä kesäkirja, joka ei kuitenkaan vedä vertoja samaa tyylilajia edustaville Kate Mossen Labyrintille tai Dan Brownin Da Vinci-koodille. Hauskaa ajanvietettä auringonoton lomassa silti.

Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen
Tämä on minulla oikeastaan vielä hieman kesken, mutta nyt jo voin sanoa, että nautin Hemingwayn tyylistä kirjoittaa ja henkilöiden välisestä dialogista. Se ahmaisee mukaansa ja vie eteenpäin niin, että kirjaa tulee luettua kaikessa rauhassa toivoen, että se ei lopu. Jospa minäkin kävelisin pitkin Venetsian katuja ja istuisin Harryn baarissa juttelemassa hauskoja! Alussa minua kuitenkin häiritsi se, että Hannu Raittilan Canal Grande-kirjaa muistellessani sain vahvan tunteen, että myös Raittila on lukenut tämän kirjan. Sehän ei toki ole Hemingwayn eikä hänen kirjansa syytä, mutta ehkä näitä kahta kirjaa ei kannattaisi lukea saman kesän aikana.

Sambaa

Tämän syksyn uusi harrastus on samba. Eilen olin ensimmäisellä sambatunnilla, jossa haettiin lähinnä tuntumaa samban askeliin ja rytmiin. Lyhyellä neljän kerran kurssilla olisi tarkoitus oppia Brasilialaista karnevaalisambaa. Eilisellä tunnilla huomasin ainakin sen, että juuri tällä elämän alueella minä todella tarvitsen kurssia. Jos olisin eilen joutunut sambakulkueeseen, en olisi osannut kulkea siinä. Rehellisyyden nimissä täytyy toki todeta, että en osaisi vieläkään, mutta ehkäpä neljän harjoitustunnin jälkeen jo osaan. Älkää pelästykö, en minä oikeasti aio sellaiseen kulkueeseen mennä. Ei minun vartaloni kanssa voisi pukea edes sellaisia vaatteita yllensä. Mutta onhan se silti hauska tietää, että tarvittaessa osaisin.

Hajasijoittamista

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Liisa Hyssälä toteaa, että uusi Lääkekeskus (johon yhdistetään Lääkelaitos ja Rohto) sijoitetaan Kuopioon, Ouluun tai molempiin. Tämä tarkoittaa, että noin 200 työntekijää joutuisi muuttamaan Helsingistä Ouluun tai Kuopioon. Työntekijät saivat asiasta tiedon vasta sen jälkeen, kun Hyssälä oli kertonut asiasta tiedotusvälineille.

Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei ole helppo ratkaisu työntekijälle, ihmisellä kun voi olla perhe jonka kanssa mielellään asuisi samalla paikkakunnalla. Puolisolle pitäisi löytää työpaikka, lapset joutuvat vaihtamaan koulua, koti pitää myydä tai vuokrasuhde irtisanoa, uusi koti on löydettävä uudelta paikkakunnalta, eikä itse muuttaminenkaan ole hauskaa touhua. Samalla koko sosiaalinen verkosto jää vanhalle asuinpaikalle.

Jos tällaiseen jostain syystä kuitenkin halutaan ryhtyä, siitä olisi tiedotettava työntekijöille hyvissä ajoin, jotta he eivät joudu lukemaan asiasta tiedotusvälineiden kautta. Ministerillä tulisi mielestäni myös olla jokin peruste sille, miksi esimerkiksi Oulu olisi parempi paikka kuin Helsinki. Oulussa on lääketieteellinen tiedekunta, mutta niin on Helsingissäkin.

Ihmettelen myös Hyssälän lausuntoa siitä, että Lääkekeskus voitaisiin sijoittaa sekä Ouluun että Kuopioon. Siis ensin yhdistetään kaikki toiminta yhteen laitokseen synergiaetujen vuoksi, ja sen jälkeen sijoitetaan tämä uusi laitos eri puolille Suomea sellaisiin kaupunkeihin, joiden välillä ei kulje lento- eikä junayhteyttä. Pidetäänkö yhteiset kokoukset sitten Helsingissä? Ei kuulosta säästöjen lisäämiseltä eikä ota huomioon ympäristöä.

Tapetti

Olen ajatellut, että tapetit kuuluvat meidän vanhempiemme ikäluokan koteihin, minun ikäluokkani kodeissa on maalatut seinät. Meidän kodissamme kaikki seinät ovat olleet valkoisia, vaikka oikeastaan seinien kuuluisi nykyään olla maalatut niin, että jokaisessa huoneessa yksi seinä on eri värinen. Tämä ajatus mielessäni olin suunnitellut makuuhuoneen parantelua, ja päätyseinän maalin värikin oli jo melkein päätetty.

Pikkuhiljaa päässäni alkoi kuitenkin kehittyä omituinen ajatus: makuuhuoneeseen voisi laittaa tapetit. Kun sitten näin Wessin tapetoidun keittiön seinän, en voinut enää perääntyä. Tapetit oli saatava. Wessin pienoisella avustuksella löysimme pian mieleiset tapetit, ja sitten vain tuumasta toimeen.

Aloitimme siis tapetoinnin eilen. Nyt valmiina on kaksi seinää, ja rakastan täysin uudistuneen näköistä makuuhuonettamme jo nyt. Aikaisemmin olen vihannut harmaita vaatekaappeja, ja ne oli tarkoitus maalata samalla kun olisimme maalanneet päätyseinän. Uusien tapettien kanssa harmaat ovet sopivat kuitenkin niin hyvin yhteen, että ovet saavat nyt pysyä harmaina.

Työ oli helpompaa kuin olimme arvelleet, mutta aikaa se vei ja yksi seinä oli jätettävä lauantaille. Mutta miksi, voi miksi meidän kodissamme jokainen seinä ei ole saman korkuinen ja nurkat suoria?

Alla kuva sotkuisesta makuuhuoneesta uusien tapettien kanssa.

Korkeasaaressa

Eilen vietin sateisen iltapäivän Korkeasaaressa Nooran kanssa. Äkkiseltään voisi ajatella, että vesisade ei tarjoa parhaita mahdollisia olosuhteita Korkeasaaren retkelle. Sateessa oli kuitenkin muutama hyväkin puoli. Ruuhkaa ei ollut lainkaan, ja jokaisen aitauksen ja terraarion eteen pääsi pällistelemään milloin vain ja mistä kulmasta tahansa, ja siinä voi hyvällä omalla tunnolla viettää niin paljon aikaa kuin halusi. Kukaan muu ei jonottanut takanamme. Toinen hyvä puoli oli se, että näin viileällä ilmalla kissaeläimet jaksoivat olla aktiivisia. Näimme siis leijonat, tiikerit ja leopardit jalkeilla ja virkeinä. Ne tulivat aivan lasiseinän eteen, ja ensimmäistä kertaa näin leijonan silmästä silmään.

Teatterikesä

Vietimme viikonloppua Tampereella nauttien samalla teatterikesästä. Perjantaina kävimme katsomassa Tukkateatteri- nimisen harrastelijateatterin esityksen Emigrantit. Se oli lumoava. Teksti piti otteessaan ja näyttelijäsuoritukset lisäsivät esityksen vetovoiman lähes täydelliseksi. Tunnelmaa loi myös tila, jossa se esitettiin. Katsomossa oli vain 20 paikkaa. Suosittelen Tukkateatteria lämpimästi kaikille, jotka ovat menossa Tampereelle ja haluavat nähdä laadukasta teatteria.

Lauantaina näimme Kom- teatterin Ähtäriin. Valitettavasti perjantainen elämyksemme oli niin mainio, että tällä kertaa Komin esitys tuntui jäävän kalpeaksi. Juoni oli paikoin kovasti omituinen ja tunnetiloja korostettiin lähinnä huutamalla. Jotain omista teinivuosistani kuitenkin tunnistin, joten ei näytelmä huono ollut. Mutta ei erityisen hyväkään.

Teatterireissujen välissä kävimme Vapriikin museossa katsomassa näyttelyn Tampere 1918. Olen poikkeuksetta nauttinut käynneistäni Vapriikissa, ja nautin taas. Mielestäni Tampere 1918 onnistui esittelemään tapahtumia ja niiden syitä ja seurauksia puolueettomasti mutta kiinnostavasti.

Tampereella on aina kiva käydä. Opiskeluaikana rakastuin tuohon kaupunkiin, joka huokuu vanhaa työläiskaupungin henkeä, vaikka onkin oikeastaan nykyään enemmän opiskelijakaupunki. Kävelimme pitkin kosken rantoja ja nautimme punatiilirakennusten ja vanhojen tehtaanpiippujen luomasta tunnelmasta.

Myös Wessillä on aina kiva käydä. Kiitos taaskin ihanasta viikonlopusta!

Töissä taas

Eilen palasin lomalta töihin. Samassa yhteydessä syksykin tuntuu saapuneen, aivan kuin illalla olisi vielä ollut kesä ja aamulla töihin herätessä jo syksy. Eilen piti laittaa valot päälle että näkee keittää aamukahvin, ja tänään työmatkaa tehtiin sateessa ja piiskaavassa ristituulessa joka teki sateenvarjon hyödyttömäksi. No, eipähän tarvitse työpöydän äärestä haikailla ulos.

Huomasin, että loman aikana olen kaivannut lounaita työkaverin kanssa, nyt tuntuu että lounasaika ei edes riitä kaikkien asioiden läpikäymiseen. Vaan onpahan tässä vielä jokunenkin lounas jäljellä ennen seuraavaa lomaa, joten eiköhän tässä saada kuulumiset päivitettyä.

Juhlia

Loman viimeistä viikkoa on vietetty juhlien piristämänä. Ensin juhlittiin Vesan ja Pian häitä. Tunnelma oli lämmin, hääpari upea ja ruoka niin hyvää, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan.


Seuraavat juhlat olivat Veeran syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlat. Niitä vietettiin puistossa, johon oli pinkistä nauhasta rakennettu hieno juhla-alue. Molemmat juhlat jättivät jälkeensä hyvän mielen ja hymyn.

Lisäksi olemme ehtineet katsella Helsingin kirkkoja ja puistoja turistinäkökulmasta Nooran ja Nitan kanssa sekä tavata Marin, joka oli tullut Mosambikista käymään.