Hyvä ravintola

Olen viime aikoina käynyt ulkona syömässä useammin kuin keskimäärin käyn. Samalla olen pohtinut, mikä tekee ravintolasta hyvän ravintolan? Hyvä ruoka tietysti, mutta yhtä tärkeää kuin ruoka on ravintolan ilmapiiri. Nuhjuisuus, epämukavuus ja huono palvelu antavat ravintolasta ikävän jälkimaun. Hyvän ravintolan löytäminen on vaikeaa, ja liian usein tulee mentyä tuttuihin, hyväksi havaittuihin paikkoihin. Silloin jäävät uudet, ihanat kokemukset ja makuelämykset löytämättä. Helpottaakseni mahdollisesti jonkun muun ravintolan löytämisen tuskaa, kirjoitan lyhyet arviot kolmesta viimeksi kokeilemastani paikasta. Mikään näistä paikoista ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta ei kalleimmastakaan.

Ravintola Tori, Tapiola
Torissa on viihtyisä ilmapiiri ja aina hyvä palvelu. Palvelun laatu ja nopeus saattavat toki johtua myös siitä, että ravintola on ollut molemmilla vierailukerroillani lähes tyhjä. Omalta osaltaan tyhjä ravintola laskee ilmapiiriä, mutta Tori on kuitenkin aina siisti, aina hyvin katettu ja muutenkin viihtyisä ja tasokkaan näköinen. Parasta Torissa on kuitenkin ruoka. Molemmilla kerroilla sekä minun että kaikkien seuralaisten ruoka on ollut mitä maittavinta. Viimeksi seurueessa oli mukana sekä vannoutunut lihan ystävä että kasvissyöjä, ja kaikki olivat annoksiinsa erittäin tyytyväisiä. Voisin jopa sanoa, että niin maukasta nieriää en ole ennen syönyt. Myös tarjoilijan juomasuositukset osuivat jälleen nappiin.

Ateljee Finne, Helsinki
Ravintolan ilmapiiri oli mukava, ja palvelu oli hyvää, vaikka ravintola oli viimeistä paikkaa myöden täynnä. Ainoa miinus siitä, että illan pimetessä kynttilöitä ei muistettu heti toimittaa kaikkiin pöytiin, meidänkin pöytämme istui melko pitkään hämärässä ilman kynttilää. Se on kuitenkin pieni miinus muuten oivallisessa palvelussa. Ruoka oli hyvää, ja myös listan ulkopuolelta tilatut maksa ja hevonen olivat pöytämme miesväen makuun. Itse otin jälleen kalaa, joka oli erinomaista mutta ei verrattavissa Torin makuelämykseen. Viinisuositus osui kohdalleen.

Mecca, Helsinki
Ilmapiiri oli hieman nuhjuinen, pöydässämme oli viinitahroja ja paikka oli – vessaa lukuun ottamatta – muutenkin vanhentuneen ja nahistuneen oloinen. Pisteet kuitenkin vessasta, se oli siisti, viihtyisä ja hauska ääniefekteineen ja solisevine vesiseinineen. Ilman ruostetta vesiseinä olisi ollut vieläkin kauniimpi. Palvelusta jäi aluksi sellainen kuva, että asiakkaan on tarkoitus tuntea itsensä vähän hölmöksi. Juomasuosituksista kuitenkin täydet pisteet. Ruoka sen sijaan oli liian mössöistä eikä tarpeeksi selkeää minun makuuni. Alkupalaksi nautitut viiriäisenkoivet olivat maukkaita ja muhevia, mutta ne uivat epämääräisen makuisessa mössössä. Seuralaiseni pohti, miksi hänen salaattinsa piti olla aseteltuna mössöön. Sama koski pääruokaa. Mustekala ja parsa maistuivat, sen sijaan annoksen kalaa ei mössön seasta erottanut kalaksi. Seuralaisen kana oli niin ikään mössöllä peitettyä. Myös jälkiruoka ui mössössä, mutta jälkiruoalle sellainen on ihan eduksi.