Häitä ja kakkuja

Häät aiheuttavat minulle selvästikin pahoinvointia. Omien hääjuhlieni aamuna voin pahoin. Silloin kyse saattoi toki olla myös viinimenusta, jonka nautimme edellisenä iltana hääillallisellamme. Lauantaina Oton ja Tuan häihin lähtiessäni voin jälleen pahoin. Tällä kerralla epäilen osasyylliseksi perjantaista viini-iltaa Annan ja Paulan kanssa.

Häissä oli kuitenkin mukavaa, ja Suomenlinnan Pirunkirkossa oli mahtava tunnelma. Kynttilät loistivat holvikaarien alla, ja vanhat lautalattiat antoivat hienon pohjan tanssimiselle. Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja ruoka erinomaista. Kiitos, Otto ja Tua!

Sunnuntaina olin ahkera ja leivoin koko päivän. Kunnon joulutunnelma alkaa siitä, kun keittää taateleita soseeksi taatelikakkua varten. Taatelien houkutteleva tuoksu nousee kattilasta hyväilemään aisteja, ja jos samalla vielä polttaa kynttilöitä ja kuuntelee Vesa-Matti Loirin joululevyä, ei parempaa joulun aloitusta voisi olla. Kaiken huipuksi kakusta tuli aivan yhtä hyvää kuin äidin kakuista, mitä en aloittaessani olisi uskonut. En nimittäin viitsinyt lukea ohjetta, sillä olenhan minä toki huippukokki, ja kun sitten kakun ollessa jo uunissa lueskelin ohjetta ajankuluksi, huomasin tehneeni useita virheitä. Jos ne muidenkin ihmisten mielestä vain parantavat kakkua, on uusi resepti syntynyt.

Kaiken juhlimisen jälkeen hiipivä flunssa tuntuu saaneen minut kiinni. Näin ollen voin hyvällä omallatunnolla jättää huomisen jumpan väliin, ja mennä sen sijaan Veeran kanssa elokuviin.