Itsenäisyyspäivä ja pikkujouluja

Itsenäisyyspäivä on taas saatu vietettyä perinteisin menoin. Minun perinteisiini kuuluu se, että päivällä katsoessani televisiosta sotadokumentteja olen ärtynyt siitä, että jokaisena itsenäisyyspäivänä Suomessa puhutaan sodasta. Tietysti sodasta pitää puhua, historiansa pitää tuntea ja veteraaneja kunnioittaa. Ongelma on siinä, että aina itsenäisyyspäivänä tuntuu siltä, kuin suomalaiset eivät olisi koskaan osanneet tehdä mitään muuta kuin sotia ja tappaa. Jokaisena muuna päivänä voi olla ylpeä siitä, että meillä on onnistuneesti yhdistetty talouden kasvu ja hyvinvointivaltio sekä demokratia ja tasa-arvo. Itsenäisyyspäivänäkin pitäisi puhua enemmän siitä kuin ainaisesta sodasta.

Toinen itsenäisyyspäiväperinteeni on, että linnan juhlia katsoessani ärsyynnyn siitä, että toimittajat kommentoivat naisten pukuja ja kampauksia. Miksi, oi miksi näissäkin juhlissa naisista tehdään barbeja, jopa naisten äänioikeuden satavuotis juhlavuonna!

Muuten viikko onkin kulunut mukavasti pikkujoulujen merkeissä. Maanantaina oli työpaikan pikkujoulut ja torstaina SONK:n glögit. Glögeillä olin ilahtunut siitä, että paikalla oli paljon ihmisiä joita en tuntenut. Se on merkki siitä että tuo minulle niin rakas järjestö elää ja voi hyvin. Toisaalta paikalla oli myös paljon ihmisiä jotka tunsin, ja joita oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Ainoa harmi oli, että Veera parka sairastui juuri glögipäivänä.