Ihanaa joulua

Tänäkään jouluna en ole lähettänyt yhtään korttia enkä hankkinut lahjoja muille kuin pikkusiskolle ja Laurille. Siksi toivotan kaikille kollektiivisesti ihanaa joulua. Olkoon joulussanne kaikkea sitä, mitä joulussa pitääkin olla: lepoa, rauhaa, suklaata, tuoksuja, kynttilöitä, tunnelmaa ja hyvää ruokaa.

Joululahjaksi saatte muutaman tarinan jouluperinteistä. Perinteet ovat kaikilla vähän erilaisia, mutta aina yhtä tärkeä osa joulua. Myös silloin, kun perinne on sellainen, jonka ei soisi toistuvan joka joulu. Kuten vaikka se perinne, että aina juuri silloin kun kaikki ovat syömässä, kaksi kissaa saa päähänsä kiivetä joulukuuseen. Kolme koiraa yrittää saada niitä alas sieltä, ja arvaahan sen, että pian kuusi on kaatunut. Tänä jouluna en tosin ole todistamassa tätä perinnettä, koska en mene äidin luokse vaan olen kotona.

Sen sijaan taatelikakkuperinne on jo tapahtunut. Taatelikakku leivotaan joka joulu noin viikkoa ennen joulua, sillä se on kakku, joka vain paranee vanhetessaan. Jokaisena jouluna sanotaan, että kakkua ei maisteta ennen joulua, koska joulupöytään halutaan nostaa kokonainen kakku. Kuitenkin jokaisena jouluna kakku kaivetaan kaapista viimeistään pari päivää ennen joulua, ja sitten sitä maistetaan. Yhtenäkään jouluna pöytään ei nosteta kokonaista taatelikakkua. Tänä jouluna etukäteismaistaminen tapahtui eilen.

Tänä jouluna olemme Laurin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan. Saattaa siis olla, että meidän molempien jouluun syntyy aivan uusia perinteitä, mutta ne toivotetaan yhtä tervetulleiksi kuin vanhatkin perinteet.

Oikein ihanaa joulua, nauttikaa perinteistänne, niin vanhoista kuin uusistakin!