Putoaminen

Joulu meni suloisesti ja rauhallisesti. Söimme hyvin, katsoimme joulupukin tuomia elokuvia ja nautimme toisistamme. Lumen puuttuminen ei haitannut, koska emme poistuneet kotoa ennen Tapanin päivää. Silloin lumen puute aiheuttikin sitten onnettomuuden. Tarkoituksenamme oli nimittäin mennä rekiajelulle. Koska lumen puuttuminen teki sen mahdottomaksi, minä menin ratsastamaan. Tai yritin mennä.

Juuri kun olin nousemassa hevosen selkään, se päätti lähteä kävelemään. Tämä kai aiheutti sen, että istahdin satulaan hieman väärin, jonka seurauksena hevonen sai paniikkikohtauksen ja lähti juoksemaan kuin riivattu. Minä istuin kyydissä vain toinen jalka jalustimessa ja ilman suitsia. Yritin pysyä matkassa niin kauan, että saan toisen jalkani irti jalustimesta, sillä tiesin putoavani enkä halunnut jäädä jalustimesta roikkumaan. Sain kuin sainkin jalkani irti, ja heti sen jälkeen mätkähdin selälleni maneesille.

Nyt olen töissä, ja olo on sellainen kuin olisin saanut kunnon selkäsaunan. Kädessä on muutama mustelma, mutta selkä ja niska ovat niin kipeitä, että pään kääntäminen tuottaa tuskaa. Myös toinen jalka on kolahtanut sen verran, että kävellessä huomaa kolauttaneensa. Onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, ja tämä kipu menee pian ohi.

Kun seuraavan kerran menen ratsastamaan, yritän olla muistelematta eilistä. Parasta vaan palauttaa mieleen edellinen kerta, joka meni hienosti.