Ivanov

Perjantaina kävimme Kaupunginteatterissa katsomassa Ivanovin. Näytelmän alku tuntui pitkäveteiseltä, en oikein saanut otetta. En tiennyt, keitä lavalla jutustelevat ihmiset ovat, mitkä ovat heidän keskinäiset suhteensa ja missä ajassa ja paikassa he ovat. Kaikki tämä olisi varmasti ollut selkeämpää, jos olisin tuntenut alkuperäistekstin.

Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin sisään tarinaan ja tutustuin sen ihmisiin. Toisella puoliajalla nautin, odotin mitä tapahtuu ja elin ihmisten suruissa ja iloissa mukana. Jälkeenpäin totesimme, että Ivanov sairasti masennusta jota ei toki tunnistettu Tsehovin aikaan, mutta joka tänä päivänä olisi pystytty diagnosoimaan ja hoitamaan. Masentunut Ivanov aiheutti läheisilleen paljon hämmennystä ja tuskaa. Näytelmä oli kuitenkin myös hauska, ja synkähköstä aiheesta huolimatta nauroimme paljon.

Teatterin jälkeen törmäsimme Wessiin, joka oli käymässä Tampereelta. Iloksemme saimme hänet raahattua meille yöksi, joten ehdimme rupatella vielä lauantaina ennen kuin Wessi hyppäsi junaan ja me lähdimme ystävien luo perinteisiin talvijuhliin.