Katrin blogi

keskiviikkona, helmikuuta 6

Tuntematon sotilas

Eilen vietettiin valtiopäivien avajaisia. Jotenkin pidän sen päivän tunnelmasta täällä töissä, kun kaikki ovat pukeutuneet tummiin, kuunnellaan Presidentin puhe ja juodaan kakkukahvit. Talossa alkaa taas vauhti ja säpinä ja päivä on jotenkin täynnä odotusta ja suuria suunnitelmia.

Illalla kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Kristian Smedsin loistokkaan ohjauksen Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Aluksi olin ehkä hieman ennakkoluuloinen, ja ensimmäisten kymmenen minuutin aikana ajattelin, että olisi se sodan mielettömyys varmaan tullut selväksi vähän vähemmälläkin reuhaamisella ja lyhyemmässäkin ajassa kuin kolme ja puoli tuntia. Mutta sitten esitys imaisi mukaansa. Väliajan koittaessa olin jo vakuuttunut, että tämän haluan nähdä uudestaankin.

Pääministeri Vanhanen oli arvostellut näytelmää huonoksi sillä perusteella, että hän oli lehdestä lukenut loppukohtauksesta, jossa suomalaisten ikonien kuvia symbolisesti ammutaan. Täytyy olla pahoillaan Vanhasen puolesta. Hän ei tiedä millaisen elämyksen hän on menettänyt jättäessään tämän esityksen katsomatta. Kun on katsonut koko teoksen, nivoutuu loppukohtaus kokonaisuuteen hyvin. Vanhasen sietäisi olla ylpeä siitä, että Smeds on korottanut hänet tärkeimmän suomalaisen ikonin asemaan. Vanhaselle täytyy vielä todeta, että sota on kamala asia, eikä sitä taiteenkaan keinoin voi eikä pidä vaaleanpunaisilla pitsiverhoilla ja hattaralla kuvata.

Sodan kuvaaminen kamalana, mielettömänä ja turhana onkin yksi Smedsin suurimmista onnistumisista. Teksti pohjautui toki Väinö Linnan ansiokkaaseen tekstiin, mutta Smeds esitti asian niin, ettei nuoremmallekaan sukupolvelle jää epäselväksi kaiken turhuus silloin kun viattomia ihmisiä raiskataan ja tapetaan. Turhaan ei tätä ohjausta kutsuta uuden sukupolven Tuntemattomaksi sotilaaksi. Uutta oli myös videon käyttö perinteisen näyttelemisen lisäksi. Videon avulla myös yleisö saatiin osaksi näytelmää, mikä varmasti osaltaan lisäsi teoksen vaikuttavuutta ja koskettavuutta.

Kaikesta koskettavuudestaan ja rankkuudestaan huolimatta näytelmä myös nauratti. Ensimmäisen puoliajan lopulla nauroin jo vedet silmissä, ja se on teatterilta saavutus. Suosittelen Tuntemattoman sotilaan katsomista lähes kaikille. Lapsille ja sodan kokeneille se voi kuitenkin olla liikaa.

1 Kommentit:

At 12:36 ip., Anonymous Anonyymi sanoi...

Kiitos, arviosi kautta taisin itsekin oivaltaa jotain uutta tästä esityksestä - ilman että olen sitä nähnyt. -koobra

 

Lähetä kommentti

<< Home