Viimeinkin maisteri

Yhteiskuntatieteiden maisterin todistukseni on hyväksytty eilen. Todistus on vielä yliopistolla, sillä en viitsi Tampereelta asti lähteä sitä hakemaan, vaan pyysin yliopistoa postittamaan sen minulle. Olo on vielä jotenkin epätodellinen, varmaan uskon tämän todeksi vasta sitten, kun se todistus on todellakin kädessäni, jos ihan vielä sittenkään.

Opiskeluaikaani on mahtunut paljon, aloitinhan opinnot jo vuonna 1997 (todellakin, 90-luvulla!). Vapaasta sivuaineoikeudesta riehaantuneena opiskelin summittaisesti vähän sitä sun tätä, kaikkea mikä maistui kivalta. Vähän naistutkimusta, vähän rauhantutkimusta, vähän Latinalaisen Amerikan opintoja, kaikenlaista. Pakolliset yhteiset opinnot ja kielet jätin odottelemaan parempaa aikaa, kuka sitä nyt tylsyyksiä viitsii opiskella.

Kaiken opiskelusta yli jäävän ajan (lue: lähes kaiken ajan) käytin opiskelijapolitiikkaan. Vuonna 2000 pääsin ylioppilaskunnan hallitukseen, vieläpä varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2001 vietinkin sitten omaksikin yllätyksekseni Helsingissä SYL:n hallituksessa. Yllätys se oli siksi, että omalla taustaryhmälläni SONK:lla oli liittokokouksessa vain yksi ääni. Opiskelijapolitiikka voi olla yllättävää.

SYL-vuoden jälkeen opiskelu ei pyörinyt enää mielessäni edes pienenpienenä ajatuksena taustalla. Ryhdyin kansanedustajan avustajaksi (huippua, oman alan työ!) ja SONK:n puheenjohtajaksi (huippua, opiskelijapolitiikkaa oikein kunnolla!).

Vaikka itse olin siirtänyt ajatuksen valmistumisesta pois prioriteettilistan kärjestä, eivät muut ihmiset jostain syystä pystyneet unohtamaan asiaa. Kuulin jatkuvasti muistutteluja valmistumisen tärkeydestä. Hätäpäissään lupasinkin sitten vuonna 2007, että valmistun kyseisen vaalikauden aikana. Kun vuonna 2009 irtisanouduin töistä ja ryhdyin opiskelijaksi, alkoikin olla jo kiire, varsinkin kun koti on Espoossa ja Tampereella odottivat ne kaikki tylsät pakolliset luennot, jotka ensimmäisellä opiskelukerralla olin jättänyt odottamaan parempaa aikaa. Toisinaan on tilanteita, jolloin kaikki aikanaan ei ole hyvä motto.

Pistin hihat heilumaan, istuin luennoilla ja junassa, ja kesällä 2010 valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. Syventävien opintojen kanssa tuli hieman hoppu, olinhan luvannut valmistua vaalikauden aikana, ja vaalikausi läheni uhkaavasti loppuaan. Todistuksen sain siis eilen, joten maisteriksi en ihan onnistunut valmistumaan lupaamallani vaalikaudella. Hallitusohjelmaneuvottelujen yllättävä venyminen kuitenkin pelasti tilanteen, sillä nyt voin kehua valmistuneeni tällä hallituskaudella, ja sehän on melkein sama asia.