Upea Moskova

Palasimme juuri Moskovasta, joka on kerta kaikkiaan upea. Euroopan suurin kaupunki, jonne Helsingistä on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Rovaniemelle. Lisäksi matka taittuu venäläisessä yöjunassa mukavasti.

Jotkut asiat Moskovassa tuntuvat omituisilta. Leninin näkeminen arkussaan oli perin outo kokemus. Omituinen, mutta toisaalta myös upea, oli kansantalouden saavutusten näyttelyalue. Alueella oli maailman suurin hotelli, maailman korkein tv-torni (joka on samalla maailman kolmanneksi korkein rakennus), jättimäinen riemukaari sekä valtavia, upeita paviljonkeja joissa on aikanaan esitelty sosialistisen kansantalouden suuria saavutuksia, mutta nyt niissä myytiin krääsää. Keskellä aluetta on valtavan kokoinen kullattu kansojen yhtenäisyyden suihkulähde, jota koristavat kullatut neuvostonuorten patsaat eri neuvostotasavalloista. Nykyään paikka oli suosittu illanviettoalue, jonne nuoret kokoontuvat rullaluistelemaan, pelaamaan pöytätennistä ja istumaan baareissa.

Omituisiin asioihin pitää lisätä vielä Majakovskin museo. Opaskirjamme lupasi sen olevan maailman omituisin museo, ja minusta arvio piti paikkansa. Ainakin se oli omituisin museo, missä minä olen käynyt. Siitä en aio kuitenkaan kertoa enempää sillä sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea.

Matkan hienoimpia kokemuksia olivat Punainen tori, Kreml ja sen kauniit kirkot sekä jokiristeily. Totta kai myös venäläinen ruoka pitää jokaisella Venäjän matkalla lisätä upeiden kokemusten listaan. Näiden lisäksi ihastelimme Moskovan yliopistoa sekä näkymää Varpusvuorilta yli kaupungin. Metroasemat kannattaa Moskovassa myös käydä katsastamassa. Ne on rakennettu palatseiksi kansalle, ja siltä ne tosiaan näyttivätkin. Jokainen asema on erilainen, mutta jokainen on omalla tavallaan upea. On lasimaalauksia, mosaiikkeja, patsaita ja erilaisia kauniita kattokruunuja sekä paljon marmoria.

Olin nyt elämäni ensimmäistä kertaa Moskovassa, mutta takuulla se ei jää viimeiseksi.