Canthia

Kävin katsomassa, millainen on Canthia- näytelmä, jossa teatteri Avoimet ovet esittää Minna Canthin novelleja. Esitysympäristö teatterissa on erikoinen, lava on keskellä ja yleisö istuu molemmin puolin lavaa. Katsomossa on myös pöytiä, ja sinne voi ottaa kahvin tai viinin mukaansa. Kun lava on aseteltu näin, on esityksen välttämättä oltava hieman tavallisuudesta poikkeava.

Lavastus ja puvustus olivat hyvin niukkoja ja myös näytteleminen tuntui aluksi olevan hyvin niukkaa. Kuitenkin esitys veti imuunsa, ja pian tuntui kuin olisi ollut sisällä Minna Canthin novellissa, vaikka lavastusta ei ollut nimeksikään. Toisella puoliajalla meno vielä entisestäänkin virkistyi, kun esitykseen tuli mukaan lauluja jotka esitettiin erinomaisen hyvin. Mukaan tuli lisää menoa ja meininkiä sekä raikkaita ideoita, kuten diskomeininkiä mikrofoneineen vuonna 1890.

Niukasta puvustuksesta huolimatta esimerkiksi Fannin nolous vanhempien liiasta pynttäämisestä saatiin hyvin esille, kun vaatteiden vaihtamisen sijaan Fannin päähän iskettiin violetti peruukki. Hieno idea!

Jos pidät Canthin teksteistä, tämä kyllä kannattaa mennä katsomaan. Minä pidän Canthin teksteistä, novellista tyylilajina sekä naiskohtaloista ja ylipäänsä naisen aseman pohtimisesta yhteiskunnassa. Siten pidin myös Canthia- näytelmästä.