Bussitutut

Työkaverien ja siviilikaverien lisäksi minulla on vielä kolmannenkin sarjan kavereita. Tämän porukan nimi on bussitutut. Toisten kanssa juttelen pysäkillä, he kun lähtevät samaan aikaan mutta eri bussilla. Toisten kanssa juttelen bussissa. Matkan aikana ehtii jutella paljon, sillä tietyn porukan kanssa kuljen joka ikinen aamu samalla bussilla, ja matka kestää puoli tuntia. Bussituttuja on niin paljon, että joka aamu ei tule istuttua saman ihmisen vieressä, mutta jokaisen kanssa ehtii vuoden aikana silti jutella valtavan monta tuntia.

Usein bussituttujen kohdalla on niin, että en tiedä keskustelukumppanini nimeä, mutta tiedän hänen puolisonsa, lastensa ja lastenlastensa nimet. Lisäksi tiedän missä hän on töissä, mitä hänen lapsensa harrastavat, mitä hän itse harrastaa, mitä hän tekee kesälomalla ja mitä mieltä hän on asuinalueemme kehittämisestä. Tiedän myös, mitä ruokaa bussituttuni laittavat vapuksi, missä seurassa he vappunsa viettävät ja ovatko he tehneet simaa. Luonnollisesti he tietävät minusta samat asiat.

Bussitutut ovat tärkeä ihmisryhmä, vaikka tapaankin heitä ainoastaan työmatkoilla. Ensinnäkin he saavat työmatkat sujumaan nopeasti ja rattoisasti. Lisäksi bussitutut luovat yhteisöllisyyden tunnetta. Toisinaan he tulevat vastaan kävelylenkillä tai kaupassa, ja silloinkin moikataan ja jäädään hetkeksi juttelemaan. Bussitutut antavat tunteen siitä, että tässä lähiössä minä asun, tämä lähiö on minun kotini.