Lukuvinkkejä syksyyn

Jotkut ystävät ovat kertoneet blogissa kesälukemisistaan. Kesän aikana olen minäkin ehtinyt lukea monenlaista, joten tässäpä lyhyesti lukuvinkkejä joilla voi piristää syksyä.

Hannu Raittila: Canal Grande
Upea kertomus suomalaisesta ryhmästä joka lähtee Venetsiaan pelastamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää kaupunkia vajoamiselta. Suomalainen ja italialainen tapa toimia kohtaavat, samoin kohtaa suomalainen byrokratia EU-byrokratian. Lopputulos on, että matka on päämäärää tärkeämpi tässäkin projektissa.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika
Luettuani toisen Hosseinin kirjoista oli ilman muuta luettava toinenkin. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo lämpimällä ja mukaansa tempaavalla tavalla kahden naisen tarinan Afganistanissa. Esiin nousee naisten ahdinko Afganistanissa, mutta myös suuri ystävyys. Leijapoika kertoo, miten käy, kun kaksi eri "heimoon" kuuluvaa lasta ystävystyy. Kirjailijan ote on sellainen, ettei kirjaa voi jättää kesken vaan se on luettava kerralla loppuun.

Torey Hayden: Nukkelapsi
Nukkelapsi on Haydenia tyypillisimmillään. Hayden kertoo työstään puhumattomien lasten parissa ja kuvaa myös lasten kotielämää karmaisevalla tavalla. Kirjat ovat ainakin kertovinaan todellisista lapsista, mutta joka rivillä toivon, että tarinat ovat kuitenkin keksittyjä tai ainakin hyvin liioiteltuja.

Michael White: Firenzen salaliitto
Jännittävä kesäkirja, joka ei kuitenkaan vedä vertoja samaa tyylilajia edustaville Kate Mossen Labyrintille tai Dan Brownin Da Vinci-koodille. Hauskaa ajanvietettä auringonoton lomassa silti.

Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen
Tämä on minulla oikeastaan vielä hieman kesken, mutta nyt jo voin sanoa, että nautin Hemingwayn tyylistä kirjoittaa ja henkilöiden välisestä dialogista. Se ahmaisee mukaansa ja vie eteenpäin niin, että kirjaa tulee luettua kaikessa rauhassa toivoen, että se ei lopu. Jospa minäkin kävelisin pitkin Venetsian katuja ja istuisin Harryn baarissa juttelemassa hauskoja! Alussa minua kuitenkin häiritsi se, että Hannu Raittilan Canal Grande-kirjaa muistellessani sain vahvan tunteen, että myös Raittila on lukenut tämän kirjan. Sehän ei toki ole Hemingwayn eikä hänen kirjansa syytä, mutta ehkä näitä kahta kirjaa ei kannattaisi lukea saman kesän aikana.