Koti-ilta

Eilen olisi pitänyt mennä Allianssin pikkuwappuun, bileisiin, joissa on aina ollut kivaa, ja joihin olin houkutellut jo muitakin ihmisiä. Iltapäivällä mielen ja ruumiin valtasi kuitenkin suuri väsymys, ja bileiden sijasta mieleni teki mennä jumppaan ja sen jälkeen kotiin peiton alle. Mietin hetken ajan sosiaalisia velvoitteitani, mutta päätin kuitenkin tehdä juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Jumpan jälkeen menin kotiin ja käperryin sohvalle peiton alle katsomaan ihanaa japanilaista elokuvaa. Toimme viime kesän Japanin matkaltamme useita elokuvia, mutta jostain syystä emme ole katsoneet niitä aikaisemmin. Elokuva oli ihana! Sadekauden myötä sukelsin juuri siihen Japaniin, jonka koin kesällä. Metsäisiä vuoria, alhaalla roikkuvia pilviä ja loputonta sadetta.

Japanilainen elokuva poikkeaa amerikkalaisesta siinä, että mitä tahansa voi tapahtua. Vaimo voi palata kuolleista sadekauden ajaksi, eikä kyseessä kuitenkaan ole kauhuelokuva tai scifi-elokuva, vaan lajityyppi on romantiikka. Sukelsin jokaisella solullani elokuvaan, saatoin lähes haistaa sadekauden tuoksut ja tuntea ainaisen sateen aiheuttaman kosteuden, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin. Vierähtipä pari kyyneltäkin, ennen kuin päästiin loppuun. Ja loppuratkaisua jouduin pohtimaan vielä aamullakin, sen verran hienosti juoni oli rakennettu.

En nyt valitettavasti osaa kertoa elokuvan nimeä, sillä se oli japaniksi. Englanniksi nimi oli kuitenkin Be with you. Suosittelen!