Uintikisoissa

Olen tunnettu siitä, että en ikinä katso urheilua. Urheiluruudun alkaessa suljen päättäväisesti television ja sanomalehden urheilusivut heitän suoraan paperinkeräykseen. Lauantaina katsoin kuitenkin urheilua. Enkä edes televisiosta vaan paikan päällä urheilukisoissa! Toki tähän oli olemassa syy. Laurin veli osallistui uinnin sm-kisoihin, jotka pidettiin Espoonlahden uimahallissa eli kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Tietysti silloin on mentävä altaan reunalle kannustamaan.

Katsomossa oli hämmentävää. Kuumaa, kosteaa ja kamala meteli. Ihmettelin miksi kannustushuudot ovat katkonaisia, lyhyitä ja kimeitä. Lopulta tämäkin asia selvisi. Uimareiden korvat käyvät veden yläpuolella vain hetkisen, ja kannustushuudon on mahduttava siihen hetkeen.

Kisoihin liittyi monta muutakin hämmentävää asiaa ja Lauri ja Laurin uimavalmentajaveli (joka siis on eri veli kuin se joka nyt kilpaili) saivat vastailla hassuihin kysymyksiini. Miksi noilla miehillä on kokouimapuvut? Miksi selkäuimarit kääntyvätkin vatsalleen juuri ennen kuin kääntyvät altaan päässä? Jos altaassa on vain yksi uimari kerrallaan, onko hän alusta saakka selvä voittaja? Hänenhän on pakko tulla ensimmäisenä maaliin, kun muita uimareita ei altaassa samaan aikaan ole. Miten niin alku oli liian nopea? Alkuhan oli ihan hyvä, loppu vain oli liian hidas.

Tämänkään jälkeen en ryhdy katsomaan urheiluruutua. Tämänkään jälkeen en edes tiedä, kuka sm-kisat voitti. Jari se ei vielä tällä kertaa ollut. Ehkä ensi kerralla.