Pankissa

Jos on olemassa jokin kuoleman jälkeinen rangaistus syntisille, sen täytyy olla ikuinen asiointi pankissa. Vakuutuin tästä kun kävin tänään ruokatunnilla hakemassa lahjashekkejä. Odotin vuoroani yli puoli tuntia. Ihmettelin mitä ihmiset pankissa oikein toimittivat, sillä kaikkien asiat tuntuivat kestävän todella kauan. Niinpä ryhdyin aikani kuluksi kuuntelemaan salaa, mitä ihmiset pankin kaikilla kahdella kassalla oikein tekivät.

Ensimmäinen salakuunteluni kohde oli vanha mummo, kuten lähes kaikki pankissa olevat muutenkin. Hän kyseli erilaisista pankki- ja luottokorteista sekä niiden ehdoista. Kuunneltuaan noin viidet erilaiset ehdot hän sanoi: voisitko vielä kertoa alusta ne kun mie en ennee muista sitä ensimmäistä. Tässä vaiheessa huokaisin ensimmäisen kerran. Toinen huokaus pääsi siinä vaiheessa kun mummo, kuunneltuaan koko rimpsun uudelleen, tokaisi: en mie taia sittenkään siihen korttiaikaan siirtyä.

Toinen kuuntelun kohde oli vanha vaari. Hän oli jonottanut vuoroaan yli puoli tuntia. Päästyään viimein kassalle hän sanoi aikovansa nostaa rahaa. Seuraavaksi ryhdyttiinkin sitten etsimään papereita. Olikos ne nyt pirulaiset kassissa, vai laitoinkohan minä ne sittenkin taskuihin. On se kyllä tuon muistin kanssa sellaista, ei tahdo mitään enää löytyä. No, menee sitä vanhana muisti itse kultakin, ei siinä mitään, mutta tälläkin ukolla olisi ollut jonottaessaan puoli tuntia hyvää aikaa etsiä ne paperit valmiiksi.

Viimein jäljellä oli vain yksi numero ennen minua, ja molemmat kassat tyhjinä! Nousin jo toiveikkaana seisomaan, kun huomasin, että jono ei kulje. Kassaneidit keskustelivat keskenään. Hiivin lähemmäs kuullakseni mikä keskustelunaihe voi olla tärkeämpi kuin asiakkaiden palveleminen. Ja silloin kuulin sen. He keskustelivat siitä, minne he lähtisivät nyt lounaalle! Silloin tein jotain sellaista, mitä en kilttinä ja kuuliaisena tyttönä yleensä tee. Marssin kassalle ja ilmoitin, että minä pääsisin seuraavaksi kassalle, jos kassat toimisivat, ja minä aion nyt saada nämä lahjashekit ennen lounastaukoa.

Sain shekkini ja päätin, että vielä vanhanakin minä asioin verkkopankissa. Toisaalta, verkkopankille ei voi kertoa pätkivästä muistista, kolottavista luista, ylioppilaaksi päässeestä siskonpojasta tai muista elämän tärkeistä asioista. Ehkäpä pankkipalveluilla sittenkin on paikkansa tässä yhteiskunnassa.