Naisten vaivoja

Aluksi varoitus kaikille machoksi itsensä tunteville sekä muille, jotka eivät missään tapauksessa halua lukea riviäkään naisten vaivoista. Tämä kirjoitus käsittelee naisten vaivoja hyvin mustavalkoisella otteella.

Kerran kuussa toivon olevani mies. Tuntuu siltä kuin olisin epähuomiossa syönyt rantapallon. Joka paikka on turvonnut ja vatsaan koskee luullakseni yhtä paljon kuin rantapallon popsimisen jälkeen voisi koskea. Lounaalla vatsaan ei tunnu mahtuvan enää mitään ja ruokakin maistuu epäilyttävältä. Lounaan jälkeen päätän kuitenkin ostaa vielä suklaapatukan, sillä suklaa maistuu aina. Etenkin nyt. Tumma suklaa, maitosuklaa ja valkosuklaa. Suklaapäällysteinen vaahtokarkki. Ne maistuvat.

Kaiken sen suklaan jälkeen säntään jumppaan. Mahaan koskee, mutta kaiken tämän turpoamisen keskellä jumppa tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Jumpan jälkeen kaadun sohvalle ja päätän olla nousematta ylös. Katson elokuvan Länteen itään ja itken vuolaasti. Itken elokuvan epäonnista avioliittoa, itken miestä joka pettää vaimonsa, itken vankileiriä ja lopulta itken rakastavaisten eroa.

Yöllä herään huutaen painajaiseen. Pyörin sängyssä enkä uskalla nukkua. Se lienee normaalia, mutta aamulla uniin ei enää pitäisi reagoida. Aamulla minä huokaisin helpotuksesta kun näin, että työkaveri jonka onnettomuudesta näin unta, olikin kunnossa. Juoksin jopa halaamaan helpotuksen puuskassani ja vaikutin varmaan vähintäänkin höyrähtäneeltä.

Halipula. Suklaapula. Unen puute. Vatsaan koskee taas.