Taksikuski eksyksissä

Pääsiäisloma oli ihana! Pitkäperjantaina olimme Anun ja Villen luona, heille suuret kiitokset ihanista herkuista sekä karaokesta. Toivottavasti naapurit eivät kovasti hermostuneet. Lauantaina Otto ja Tua kävivät syömässä, heille erityiskiitos simasta, jonka olen jo juonut. Täytyy tehdä lisää vielä tällä viikolla, kun nyt siman makuun pääsin. Sunnuntaina (ja samalla reissulla maanantaina) Veera kävi pääsiäisaterialla. Tuliaispasha ja pulla olivat todella hyvä uusi tuttavuus.

Pitkäperjantaina kotiinlähtö Anun ja Villen luota Vantaalta venyi hyvin myöhäksi, joten jouduimme tilaamaan taksin. Taksia ei vain alkanut kuulua, ja lopulta soitimme taksikeskukseen. Sanoivat taksin olevan jo hyvin lähellä. Kun taksia ei silti näkynyt, soitimme uudelleen. Kun taksi lopulta kolmen soiton jälkeen saapui, taksikuski kertoi olleensa eksyksissä. No, ei siinä mitään, kuka tahansa voi eksyä Vantaan sokkeloisille kaduille, ajattelimme.

Sitten kerroimme haluavamme Espooseen. Taksikuski hämmentyi. Espooseen? Mitenkähän sellaiseen paikkaan mahtaa päästä? Neuvoimme, että kehä kolmonen olisi aika hyvä vaihtoehto. Taksikuski haroi leukaansa. Kehä kolmonen? No en ole kyllä kuullut, mutta onneksi tässä autossa on navigaattori… Niinpä kuski sitten kirjoitti navigaattoriin sanan kehä. Kone tarjosi Kehäkukkatietä. Kuski kääntyi neuvottomana meihin päin ja tiedusteli, mahdoimmeko tarkoittaa Kehäkukkatietä. Minä aloin jo hermostua takapenkillä ja tiuskaisin, että Kehä kolme on kyllä tavallaan aika iso tie.

Lauri on onneksi aina rauhallinen, ja niinpä selvisimme kotiin hänen neuvojensa avulla. Hieman kyllä säälitti jättää kuski yksinään Espoon perukoille näppäilemään navigaattoriaan. Toivottavasti hän on viimeistään tässä vaiheessa löytänyt pois Espoosta.