Jo 80 viestiä

Tämä on kahdeksaskymmenes postaukseni tänne, joten lyhytaikaisesta kokeilusta tulikin pysyvä tapa. Toisinaan yhä mietin, miksi minä pidän tätä blogia. Onko minulla todellakin jotain sellaista sanottavaa, joka on sanottava julkisesti? Enhän minä edes yritä kirjoittaa yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Lähinnä kirjoitan vain itsestäni, kuulumisestani ja pienistä arkipäiväisistä ajatuksista.

Monet tuttavat ja sukulaiset ovat kyllä sanoneet seuraavansa kuulumisiamme täältä, kun ei muuten ehditä nähdä kovin usein. Olisiko ihan tavallinen sähköposti sukulaisille ja tutuille kuitenkin parempi tapa päivittää kuulumisia? Onko yhteydenpito ystäviin todellakin nykyään netin varassa?

Toisaalta aina joskus joku sanoo, että olipa kiva kun löysin netistä tällaisen reseptin. Aina joskus joku sanoo, että blogikirjoituksestani tuli hyvälle mielelle. Ja jos saan kaksikin ihmistä hyvälle mielelle, on blogin pitäminen kannattanut.

Tämän päivän hyvän mielen uutinen on se, että pajuissa on jo kissat. Sama metsä joka kaksi viikkoa sitten oli täynnä lunta ja jäätä oli nyt paikoin lämpimän vihreä. Saman lenkkipolun käyttäminen viikoittain antaa näin keväällä hyvän kuvan siitä, miten nopeasti kevät etenee. Nyt jo jouduin muuttamaan lenkkireittiäni sen verran, että jäälle en enää uskaltautunut. Jatkossa on seurattava kevään etenemistä rannalta käsin.