Tarkkanäköinen lihakauppias

Lähikauppamme lihakauppias on onnistunut yllättämään minut kerran toisensa jälkeen tarkkanäköisyydellään. Kun erosin edellisestä poikaystävästäni, lihakauppias oli ensimmäinen joka sanoi että miehiä tulee ja menee, älä siis murehdi. Kun rupesin seurustelemaan Laurin kanssa, lihakauppias oli ensimmäinen joka huomasi uuden miehen astuneen elämääni. Vakuutin itselleni, että lihakauppias ei ole selvännäkijä, vaan tällaiset asiat pystyy päättelemään siitä, paljonko lihaa ostan.

Eilen lihakauppias kuitenkin onnistui yllättämään jälleen. Hän sanoi, että älä ole murheellinen, seuraavissa vaaleissa sitten toisella tavalla. Tällä kertaa en tyytynyt vain hymyilemään ja nyökkäilemään, vaan jouduin oikein pysähtymään ja kysymään näkyykö demariuteni päällepäin. Selitys tietysti on se, että olin kunnallisvaaleissa ehdokkaana ja jaoin mainoksiani myös lihakauppiaalleni. Tarkkanäköistä joka tapauksessa.

Vaalien jälkeen olo on uupunut ja tyhjä. Se ei liity pelkästään harmittavaan tulokseen, vaan sama olotila hiipii minuun jokaisten vaalien jälkeen. Kun on kuukausia laittanut kaiken tarmonsa ja energiansa yhteen tiettyyn asiaan, ei oikein tiedä miten pitäisi olla ja mitä tehdä kun se asia ei enää kuulu päiväjärjestykseen.

Onneksi Lauri vie minut tänään ulos, ja Veera vie huomenna. Kyllä tämä tästä.