Pikku puutarhurin odotus

Päivät alkavat olla jo niin pitkiä, että viikollakin voi nähdä valoa. Kevät tuntuu hiipivän paikalle salakavalasti ja hitaasti, kuin tunnustellen kannattaako vaivautua. Niin se on joka kevät. Ensin tuntuu, ettei kevät milloinkaan tule. Sitten eräänä päivänä töihin mennessään huomaa ettei olekaan pimeää. Kun kevät sitten päättää tulla se tuleekin niin nopeasti ettei meinaa ehtiä mukaan.

Aamuisen huomioni jälkeen olen haaveillut nokkosten kuivattamisesta ja syksyllä istutetuista talvivalkosipuleista, joiden pitäisi keväällä alkaa nousta parvekepuutarhamme mullasta. Kiitokset Maijalle kynsistä ja istutusneuvoista!

Koska kevät tulee tänäkin vuonna yhtä yllättäen kuin se on aina ennenkin tullut, alkaa olla jo aika valmistautua puutarhan valmisteluun. Basilikaa, rosmariinia, lehtisalaattia, kausimansikoita ja ehkä chilejä. Jostain syystä minussa asuu pieni maanviljelijä joka onnellisena tonkii multaa ja pitää oman parvekkeen basilikaa täysin eri asiana kuin kaupan basilikaa. Miten onnellista onkaan laittaa lounasta aurinkoisena päivänä ja käydä kesken kastikkeen hämmentämisen hakemassa yrtit omalta parvekkeelta!