Vaalikuumetta

Katsoin eilen näiden vaalien ensimmäistä puheenjohtajapaneelia. Meidän Eero pärjäsi mielestäni todella hyvin. Hän osasi asiansa, otti tilaa, puhui rauhallisesti ja vaikutti koko porukan ihmisläheisimmältä. Ja tämä arvio on ainakin melkein objektiivinen, sillä minä kyllä osaan tarvittaessa kritisoidakin. Aamulla harmitti Hesarin arvio, että Heinäluoma olisi ollut hetkittäin ylimielinen. Mielestäni hän ei ollut hetkeäkään ylimielinen. Hesari vaan on päättänyt millaisena se haluaa puheenjohtajat nähdä, ja sen jälkeen jokainen juttu korostaa juuri niitä piirteitä, joita Hesari haluaa korostaa.

Toimittajat sen sijaan eivät loistaneet. Soinin käytettyä puheenvuoron toisten selkien rasvaamisesta toimittaja totesi, että nyt tekisi mieli buuata. Toimittajan asia ei ole esittää kommentteja ja näin asettaa puheenjohtajia eriarvoiseen asemaan. Tyly kommentti toimittajalta heti alkuun pilaa helposti koko loppupaneelin, sillä mielialat näkyvät ruudussa vuoren varmasti.

Ihmettelin myös miksi puheenjohtajat laitettiin kokoamaan kännykkää? Minä ainakaan en perusta äänestyspäätöstäni siihen, osaako joku vaihtaa sim-kortin minuutissa vai ei. Minä en osaa, se on Laurin tehtävä.

Vaalikuume oli omalta osaltani nousussa jo eilen, kun paneelia katsoessani välillä hihkuin itsekseni sohvalla, välillä kävin makuuhuoneessa ärisemässä Laurille toimittajista, ja välillä tekstasin kommenttejani Veeralle, joka myös katsoi samaa tenttiä. Kuume huipentuu huomenna, kun avaamme kampanjamme Vantaalla.