Jumpaton viikko

Sunnuntaiaamuna totesin olevani täydellinen työntekijä. Olin näet aikeissa viettää pitkästä aikaa vapaapäivää, kun paljon työtä teettäneet vaalitavoitteetkin julkistettiin lauantaina. Mutta voi, vapaapäivä koitti flunssaisena ja kuumeisena. Miksi, oi miksi minä aina sairastan lomilla tai viikonloppuisin? Sen täytyy johtua siitä, että olen vain niin kovin hyvä työntekijä. Jopa kehoni tietää sen, eikä päästä yhtäkään bakteeri- tai virushyökkäystä läpi ennen viikonloppua.

Nyt olen jo töissä, mutta sen verran flunssa vaivaa yhä, että olen nyt neljättä viikkoa pääsemättä jumppaan. Se kiukuttaa hieman, vaikka olenkin melko hyvä keksimään korvaavaa tekemistä iltoihini. Eilen kävin kampaajalla, ja olen nyt hyvin tyytyväinen uuteen otsatukkaani. Tänään aiomme Laurin kanssa tehdä vohveleita ja katsoa pääministeritenttiä. Vohvelirauta sattui silmiini siivotessamme keittiön kaappeja pari viikkoa sitten. Olen tehnyt vohveleita viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten, joten alkaa olla jo aikakin kaivaa vohvelirauta kaapista. Perjantaille Veera ehdotti lasillista punaviiniä. Päätin suostua, sillä ennakoin, etten ole vielä silloinkaan jumppakunnossa. Sitä paitsi punaviini Veeran kanssa tuntuu aina tekevän maailmasta taas hieman paremman paikan.

Kaiken tämän lisäksi aion mahduttaa johonkin väliin etanapannujen metsästyksen. Olimme nimittäin lauantaina (ennen flunssan iskemistä) Tatun, Katin ja Jonnen luona syömässä. He tarjosivat niin hyviä etanoita, että vieläkin tulee vesi kielelle. Päätin saman tien, että meillekin on saatava etanapannut. Lauantaisten etanoiden ihanuudesta kertoo jotain se, että Laurikin julistautui etanoiden ystäväksi, vaikkei aikaisemmin ole niistä pitänyt.