Tonttuja ja töitä

Puoluevaltuuston kokous Oulussa meni hyvin. SDP sai hyvän vaaliohjelman, ja hyvän pääministeriehdokkaan johtamaan vaalivankkureita. Kokouksen jälkeen olin niin väsynyt, etten jaksanut enää bussissa lentokentältä keskustaan edes puhua kenellekään mitään järkevää. Kotona odotti kuitenkin ihana yllätys. Lauri oli laittanut pöytään yhtä lempiruokaani ja kynttilät. Viinikin oli kaadettu valmiiksi lasiin. Kukaan ei ole niin ihana kuin Lauri!

Kiireen keskellä arki löytää silti tiensä mihin tahansa avioliittoon. Nytkin vietämme yhdessä iltaa kotona, molemmat oman koneensa ääressä töitä tehden. Minä sanon välillä ruman sanan, kun kone ryhtyy automaattisesti muotoilemaan tekstiäni tavalla, jota en haluaisi. Välillä käännyn katsomaan Lauria, joka pakertaa töitä selkäni takana oman koneensa ruutua tuijottaen. Silloin hellyys valtaa mieleni. Kiire tai ei, kyllä minä rakastan tuota miestä joka kärsivällisesti kuuntelee kun kiroan koneelle.

Eilen koitti se hetki, jolloin sain marraskuusta tarpeekseni. Kaivoin punaisen joulukoristelaatikkoni esille ja ripustin valotähden ikkunaan. Tonttuja Lauri ei ihan vielä antanut ripustella, mutta viimeistään kahden viikon kuluttua läiskin nekin ikkunoihin. Jouluun pätee sama kuin moniin muihinkin asioihin elämässä. Sen odottaminen ja valmisteleminen on lähes parempaa kuin itse asian toteutuminen. Tämä pätee ainakin matkusteluun, treffeihin, suklaaseen, seksiin ja jouluun.