Lääkärien juhlissa

Lauantaina löysin itsestäni pienen edustusrouvan. Olimme Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin 125-vuotisjuhlassa, jossa suurin osa juhlijoista oli tietenkin lääkäreitä. Minä seisoin Laurin vieressä, kättelin kaikkia, hymyilin ja nyökkäilin asiantuntevasti, kun keskustelu vilisi lääketieteen termejä.

Ilta oli virkistävää vaihtelua minulle, joka yleensä vietän aikaani sellaisten ystävien kanssa, jotka jakavat saman poliittisen taustan ja samanlaisen näkökulman yhteiskuntaan ylipäänsä. Jokaiselle ihmiselle olisi terveellistä viettää silloin tällöin ilta seurassa, joka on täysin erilainen kuin se seura, jossa yleensä viettää aikaansa. Keskustelut avartavat varmasti molempien osapuolien ajatusmaailmaa.

Juhlat venyivät pitkäksi, aina aamuun saakka. Muutaman tunnin unien jälkeen totesin, että 30-vuotiaana alan jo olla vanha. Yhden yön valvominen ei kuittaannukaan parin tunnin unilla ja isolla, rasvaisella pitsalla. Ehei, nyt on veto poissa vielä iltauutistenkin aikaan. Ehkä se ei ole pelkästään huono asia.