Saksalainen kollega

Eilen meillä vieraili saksalainen Kerstin, joka oli ennen minun kollegani ja nykyisin Laurin kollega. Kerstin on siis ollut saksalaisen demarikansanedustajan avustaja. Työn hyvät ja huonot puolet kuulostivat oikein samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta yksi suuri ero avustajan töissä Suomen ja Saksan välillä on. Saksassa kansanedustajilla on kolme avustajaa ja heidän lisäkseen vielä sihteeri, joka hoitaa vain kalenteria. Pohdimme Kerstinin kanssa, mitä sellaista he ovat kolmisin tehneet mitä minä en tee, ja tulimme siihen tulokseen että ainoastaan laajamittaiset kansalaisten vierailut on asia mitä minä en juurikaan hoida. Heillä yksi kolmesta avustajasta hoitaa ainoastaan vierailuja. Omahyväisesti voisin siis todeta, että hoidan yksin noin kahden avustajan ja yhden sihteerin työt, jos Saksaa käytetään vertailukohteena.

Esittelimme Laurin kanssa Kerstinille eduskunnan ja kansallismuseon. Museossa esille nousi mielenkiintoisia kysymyksiä, joille en itse ollut aikaisemmin uhrannut montakaan ajatusta. Miksi ruotsi on yhä virallinen kieli, vaikka olette välillä olleet Venäjänkin alaisuudessa? Miksi venäjä ei ole virallinen kieli? Oliko siis Venäjän kanssa parempi olla kuin Ruotsin? Miksi saamelainen vähemmistö ei ole samassa asemassa kuin ruotsinkielinen? Niin, siinäpä mietittävää.

Museon jälkeen menimme syömään, ja onneksemme ravintola tarjoili poronkäristystä. Viimeistään sen avulla ensimmäisestä vierailusta Suomeen taisi jäädä hyvä maku suuhun.