Aamiainen kotona

Tänä aamuna söin aamupalan kotona. Viimeksi olen ehtinyt syödä aamiaista kotona viime viikon torstaina, joten tämä aamu oli yhtä juhlaa siitäkin huolimatta että kahvimaito oli sama maito kuin viime torstainakin. Se oli kuitenkin vielä juoksevassa muodossa, joten kaikki hyvin.

Edellisen kotiaamiaisen jälkeen olen ehtinyt käydä kääntymässä Oulussa, Lahdessa ja Nastolassa. Matkustaminen junalla Ouluun ja takaisin yksien häiden takia ei ehkä ole järkevintä mahdollista ajankäyttöä, mutta häät olivat mukavat ja tunnelmalliset ja ruoka oli niin hyvää että yksin sen takia kannatti matkustaa Ouluun asti, mukavasta pöytäseurasta puhumattakaan.

Lahden reissu antoi uusia voimia, puolueen tulevaisuusfoorumi oli todella onnistunut. Tommy Tabermann kokouksen vetäjänä vetosi suoraan sydämiin. Tulevaisuusakatemiasta saapuneet nuoret saivat hyvin tilaa ja aloitustilaisuudessa heillä oli puheenvuoro jokaisesta esillä olleesta teemasta. Työryhmätyöskentely antoi mahdollisuuden kentän äänelle, ja omakin osuuteni sihteerinä sujui paljon kivuttomammin kuin olin etukäteen pelännyt. Sokerina pohjalla oli vielä puheenjohtaja Eero Heinäluoman puhe, joka oli niin hyvä, että liikutuin lähes kyyneliin. Minulla on toki herkkyyttä juuri sellaiseen, mutta kyllä siihen silti tarvitaan hyvä puhe ja karismaattinen esitys.

Nastolaan kokoontui puolueen toimitsijaporukka yhteiseen kokoukseen ja voimien keräämiseen, ja vaikka sen jälkeen väsymys painoi silmiä ja jokaista lihasta, vaikuttavat tällaiset yhteiset tilaisuudet kuitenkin pitkällä tähtäimellä virkistävästi. Ainoa miinuspuoli oli se, että vaikka pidimme kokoustamme urheiluopistolla, ei liikuntaan ollut yhtään aikaa. Toivottavasti ensi vuonna tämäkin asia korjataan.