Mostar

Montenegrosta Kroatiaan ajettaessa maisemat eivät juurikaan muuttuneet, mutta ilmapiiri muuttui. Montenegrossa oli jatkuva kaaos ja hälinä, ja Kroatia tuntuikin siihen verrattuna rauhan tyyssijalta. Lauri puki tunnelman muutoksen sanoiksi toteamalla, että jännän hiljaista. Matka oli sen verran pitkä ja rasittava, että illalla emme tehneet muuta kuin pulikoimme uima-altaalla ja söimme.

Eilen matkustimme bussilla Bosnia-Herzegovinaan, Mostariin. Sattumalta törmäsimme Mattiin Dubrovnikin linja-autoasemalla, ja nyt olemme kaikki kolme täällä Mostarissa. Bosnian sodan etulinja on kulkenut tämän kaupungin halki, ja sodan jäljet ovat yhä näkyvissä. Etulinjana toimineen kadun molemmin puolin seisoo aavemaisen oloisia kerrostalojen rankoja, joiden sisään on jo kasvanut puita. Ehjissäkin taloissa on sirpaleiden ja luotien jälkiä seinissä. Kävimme myös hautausmaalla, jossa kaikissa hautakivissä luki kuolinpäivän kohdalla sama vuosiluku, 1993.

Motellimme on kuitenkin ihana. Asumme aivan Mostarin vanhan sillan kupeessa joen varressa. Silta räjäytettiin sodassa, mutta se on rakennettu sodan jälkeen entisen näköiseksi, kuten niin monet muutkin asiat tässä kaupungissa. Nykyisin rauhallisessa kaupungissa kaikki uskonnot elävät rinta rinnan, ja välillä ilman täyttää moskeijasta kuuluva rukouskutsu.

Mostar on sisämaassa, joten kuumuus on tukahduttavaa. Lämpötila on noin 40, ja jopa minä olen sitä mieltä, että nyt on vähän liian kuuma. Aiomme kuitenkin jaksaa käydä tänään katsomassa kaikki turistikohteet läpi, jotta voimme huomenna palata Dubrovnikiin vilvoittavan meren ääreen.