Lomaa odotellessa

Tämä viikko vielä vierähtää töissä ennen kuin loma koittaa. Viimeinen viikko ennen lomia on aina niin kiireinen ja raskas, että loma tulee sen jälkeen oikeasti tarpeeseen. Töissä pitää saada kaikki työt pois alta ennen loman alkua ja pöytä pitää ehtiä siivota, jotta syksyllä olisi kiva palata. Töiden jälkeen pitää ehtiä käydä jumpassa varastoon, koska lomalla ei tule kuitenkaan käytyä. Lisäksi pitää ehtiä tavata kaikki ystävät ennen lomamatkoille ja kesämökeille lähtemistä.

Pätkätöiden vuoksi vietin viime kesänä lomaa vain kaksi viikkoa, enempää palkatonta lomaa ei ollut varaa ottaa. Joulun välipäivät olin töissä. Myös vaalit ja vaalitulos aiheuttivat väsymyksen, joka ei oikeastaan ole vieläkään mennyt kokonaan ohi. Tänä kesänä otin palkatonta vapaata kokonaisen kuukauden, vaikka siihen ei oikeastaan nytkään olisi varaa. Mutta voi kuinka paljon odotan aamuja, joina voi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Voi kuinka paljon odotan sitä, että viimein herättyäni voin keittää pannullisen kahvia ja nautiskella lehdestä ja kahvista parvekkeella tuntikausia. Voi kuinka paljon odotan sitä, että lehden luettuani voin tarttua hyvään kirjaan ja jatkaa makoilua.

Säätila Suomessa ei ole omiaan tuomaan lomatunnelmaa. Lämpötila oli aamulla kotoa lähtiessäni vain kaksitoista astetta, ja vettä tulee kuin aisaa. Ah, ihana Suomen kesä. Sateenvarjon alla yritin kuitenkin ajatella positiivisesti. Suomessa ei pystytetä kaduille telttoja, joissa lämpöhalvauspotilaita voidaan hoitaa. Meillä ei evakuoida ihmisiä tulvien alta. Meillä ei odotella hurrikaanikautta eikä edes sadekautta. Meitä ei vaivaa maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset eikä tsunamit. Ehkäpä tämä ainainen kylmyys on sittenkin ihan siedettävissä oleva asia.