Apua aseilla?

Aamulla lehden ääressä hieraisin silmiäni ja luin jutun uudelleen. Siinä se yhä seisoi: puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) haluaa tukea Afganistania lahjoittamalla sinne aseita! Hänen kaavailuidensa mukaan Suomi voisi lahjoittaa Afganistanille sata tuhatta kalasnikovia. Niin sitä pitää, kas kun ei lahjoiteta vielä maamiinojakin kaupan päälle.

Aseiden ongelma on se, että ne ovat olemassa vielä sotatilan päätyttyäkin. Meillä ei ole mitään takeita siitä, mihin tarkoitukseen aseita tullaan käyttämään. Sodan päätyttyä, tai jo sen aikana, aseet voivat päätyä kansalaisia sortavan hallituksen käyttöön, erilaisten aseellisten ryhmittymien selkkauksiin tai myytäväksi viereisiin maihin siviileille tai terroristeille. Joka tapauksessa uskon, että siviilit tulevat kärsimään Suomen tuesta Afganistanille, mikäli tuki tapahtuu aseiden muodossa.

Myös Yhdysvallat on halunnut tukea Afganistania aseilla, kun Neuvostoliitto vuonna 1979 hyökkäsi Afganistaniin. Kuinka ollakaan, nuo aseet eivät kadonneet Neuvostoliiton hyökkäyksen päätyttyä, vaan samoilla aseilla käytiin myöhemmin raakaa sisällissotaa. Osa aseista lienee käytössä yhä, osa lienee myyty naapurimaihin erilaisille ryhmittymille.

Toivosinkin, että hallitus miettisi "tukeaan" Afganistanille vielä hetken. Kaikki apu ja tuki on varmasti tarpeen, mutta aseilla ei ketään auteta.